Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?
HEI! Isäni kuolemasta tulee tässä kuussa kuluneeksi neljä vuotta. Toisaalta tuo päivä tuntuu kaukaiselta, mutta muistan sen yhä edelleen, kuin se olisi ollut eilinen. Isäni sairasti 9 kk eturauhas-syöpää, kunnes nukkui pois. 2 kk diagnoosin jälkeen, isä ei pysynyt enää käymään töissä, harrastukset jäi pois. Syöpä eteni nopeaa ja isälläni oli kovat kivut. Kipulaastarit olivat ainoat, jotka helpottivat oloa, joskaan nekään ei tehnyt isääni aivan kivuttomaksi.Olin yövuorossa töissä, kun soitin kotiin, miten siellä jaksellaan. Isäni oli päässyt sairaalasta kotiin, jossa oli ollut veritankkauksessa ja kipulääkityksen tarkistuksessa. Taustalta kuului kova huuto - isään sattui. Myöhemmin äiti laittoi viestin, että kaikki hyvin isä nukkuu jo. Silloin ajattelin, että elonpäiviä ei varmaan enää montaa ole. Aamulla äiti soitti, että isä on huonossa kunnossa, tulkaa siskon kanssa kotiin. Olimme aamupäivällä kotona, isäni vastasi kysymykseen, onko kipuja, että on. Yritimme saada reseptiä isälleni pistettävää kipulääkettä varten, mutta se oli vaikeaa. Lääkäri sanoi, että siirretään sairaalaan, mutta isäni ei olisi kestänyt siirtoa, vaan olisi menehtynyt jo siihen. Puoliltapäivin isäni hengitys muuttui, häneen ei saanut enää kontaktia ja hän oli levollisen oloinen, kivuista ja tuskan hiestä ei ollut enää tietoakaa. Silitin isäni kasvoja ja kättä ja puhuin hänelle koko ajan. Klo 14.30 isäni nukkui pois, hänelle rakkaassa paikassa - omassa kodissaan.
Olin hyvilläni että isän tuskat loppuivat. Isäni oikeastaan kuoli suorilta jaloilta ja kaikki kävi nopeasti. Ikävä on edelleen suuri - olihan hän maailman paras isä!
Toivotan sinulle voimia!
- Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?brca2