Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?
Minun kokemukseni ovat hyvin samankaltaisia. Puolisoni kuoli viikko sitten. Myös hän lähti täältä rauhallisesti. Kipulääkkeitä ja rauhoittavaa annettiin tarpeen mukaan, joten hän nukkui suurimman osan ajasta, mutta tuntui vaistoavan läheisten läsnäolon loppuun asti, ainakin ajoittain. Ja kun kuoleman aika tuli, hengitys vain loppui ja se oli siinä...
Viimeiset kolme vuorokautta olin puolisoni luona sairaalassa yhtäjaksoisesti. Kuoleman lähestymistä ennakoi lievä sekavuus puheessa, tuttujen sanojen unohtuminen ja liikkeiden muuttuminen hieman kömpelöiksi. Näinä viimeisinä päivinä muutos/heikkeneminen oli tosi nopeaa. Kolme vrk ennen hänen kuolemaansa juteltiin aamulla vielä lähes normaalisti ja suunniteltiin viikonloppulomaa sairaalasta, mutta illalla alkoi jo olla sanat hukassa ja ajatus katkeilla. Reilua vuorokautta ennen hänen kuolemaansa juttelimme viimeisen kerran, mutta siitä eteenpäin hän oli enimmäkseen unessa ja sanoi enää yksittäisiä sanoja.
Vaikeinta viimeisissä päivissä oli nuo ensimmäiset lievät sekavuuden merkit, kun puolisoni vielä itse ymmärsi puhuvansa sekavia. Hänen hämmennyksensä seuraaminen tuntui rankalta, olihan hän vasta nelikymppinen ja monien mittapuiden mukaan mies parhaassa iässään. Parhaani mukaan selitin hänelle näiden sekavuusoireiden johtuvan neste/suola -tasapainon heittelyistä ja lääkityksestä ja että ne ovat ohimeneviä ja korjaantuvat kyllä. Välillä kävin käytävän vessassa itkemässä omaa tuskaani ja sitten palasin taas tsemppaamaan puolisoani: "päivä kerrallaan, kyllä tästä vielä noustaan" vakuuttelin hänelle, vaikka tiesin, että niin ei enää tulisi tapahtumaan...
- Re: Millaiset olivat viimeiset päivät? Entä lähtö?Bee