Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Seuraavaksi kohdunkaulansyöpäkö?

Kerron minäkin nyt oman tilanteeni, kun löysin tämän ketjun googlaamalla ja sain siitä paljon lohtua.

Olen 31-vuotias, minulla on kaksi lasta. Ekan raskauden jälkeen löytyi papassa luokka II, toisen kerran se otettiin toisen raskauden aikana. Jälleen luokka II. Koko ajan vakuuteltiin, että poikkeavuudet johtuvat hormonaalisista muutoksista. Toisen synnytyksen jälkeen halusin päästä papa-kontrolliin, jota vain lykättiin ja lykättiin. Kuulemma ei ole mitään järkeä ottaa, kun imettää (=tulos on kuitenkin todellisuutta huonompi). Kun sitten vihdoin vuosi synnytyksen jälkeen se otettiin, tulos oli luokka IV. Ja silloinkin vakuuteltiin, että se on todellisuudessa varmasti "vain" III.

Kolposkopiassa löytyi vaikea dysplasia, joka sitten loop-hoidolla poistettiin. Diagnoosi vahvistui vaikeaksi dysplasiaksi. Eli ei se vaatimani papa mitään turhaa ollut, vaikka varmaan suurimalla osalla papan luokka II häviää itsestään. Mutta kaikilla ei. Ja minua pelottaa ajatus siitä, että minä kuulun nyt siihen joukkoon, jolla oma immuniteetti ei torjunut HPV:n aiheuttamia muutoksia. Tulee tosi turvaton olo, yritän olla huolehtimatta, koska stressikin heikentää immuniteettia jne. Mutta huolestuttaa silti.

Loop-hoidosta on nyt kohta 3 kk. Minulla on taas ollut pinetä ruskehtavaa tiputtelua epäsäännöllisesti. Eli tunne on se, että kaikki ei ole vielä kunnossa. Sain ajan maanantaille keskussairaallaan.

En usko että minulla on syöpää, mutta pelottaa silti tämä epävarmuudessa eläminen. Haluaisin vielä yhden lapsen, mutta olisin silti valmis vaikka kohdun poistoon, jos sillä saisin varmuuden. Mutta tosiasia on se, että kohdunkaulansyöpä on kuitenkin melko helposti seurannalla estettävissä, kun taas missä tahansa muualla syöpä voi kehittyä ihan rauhassa kunnes oireiden ilmaantuessa onkin jo myöhäistä. (Eräs tuttuni, nuori äiti, sairastaa munuaissyöpää.) Eli tarkoitan vain sitä, että sen epävarmuuden kanssa on vaan opittava elämään. Ja yritettävä mennä päivä kerrallaan.

Halauksia kaikille kohtalotovereille!
oerika | 21.2.2008 klo 10:20:36