Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Priorisoinnin uhrit

Hei
Asiaa kirjoitit. Me olemme mieheni kanssa kokeneet hyvää hoitoa. Tosin vielä ei olla loppuvaiheessa.
Jotenkin ihmetyttää tuo empatian puute sairaaloissa. Ainakin siellä, missä isäsi oli. Sydämessä nuo asiat ovat tai sieltä puuttuvat. Välttämättä tilanne ei korjaannu, vaikka henkilökuntaa lisättäisiinkin. Se vaatii oikeaa työmoraalia. Suurikin määrä hoitajia voi kasaantua kansliaan juttusille. Toisaalta, pitäähän olla pieniä luppoaikojakin jaksamisen kannalta.
Yksi asia mietittää. Ettei jäisi katkeruus. Se on sielun syöpä. Kunpa voimasi suuntautuisi hoitajien työhön tuomaan empatiaa tavalla tai toisella. Oletko kouluttajatyyppiä? Silloin tunteesi koituisi rakentavaksi tekijäksi ja hyödyksi uusille potilaille ja omaisille. Paras kouluttaja on itse kokenut.
Lopuksi, Isä meidän rukouksessakin kehoitetaan antamaan anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Silloin saamme myös itse omat virheemme anteeksi.
Se rukous on itselläkin välillä ainoa, mitä jaksaa ylös huikata. Tavallaan samassa veneessä ollaan, joku edellä jo.
En tarkoita tätä saarnaksi, vaan rohkaisuksi, jotta asiat etenisivät kaikkien hyödyksi.
Jumalan rauhaa kaikille.
mamma47 | 3.8.2008 klo 13:31:54