Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Priorisoinnin uhrit

Hei ja kiitos vastauksestasi kuiskaus !

Olen pahoillani mitä olet kokenut. Uskothan, että on lohdullista saada konkreettisesti tietää, että en ole yksin samassa veneessä, vaikka en suurin surminkaan toivo, että tämän kaltaista kokemusvenettä kukaan keikauttelisi.

Lopullinenkin luotto meni terveydenhuoltoon viimeistään siinä vaiheessa kun en tyytynyt omaiseni hoitoon vaan tein asiasta muistutuksen. Se mitä muistutukseen vastattiin oli ala-arvoista, omaisia syyllistävää ja omaisten toimet siirettiinkin lääkäreiden toimeksi. Eli mm. omaisten vaatimukset antaa hoitoa muutettiinkin siten, että lääkärit halusivat antaa juuri tätä hoitoa. Toisaalta myös erittäin vakavat hoitovirheen aiheuttamat oireet määriteltiin lieviksi. Kuitenkin omaiselleni annettiin oireiden vuoksi vain minuutti kerrallaan elinaikaa. En tiennyt mitä ajatella, en tiedä vieläkään.

Sanoitpa avainsanat. Omaisten puolten pitämistä toivon minäkin jokaiselta. Omat elossa olevat omaiseni eivät enää sairaalahoitoon suostuisi. En ihmettele miksi kokemustemme jälkeen. Uskon kyllä että jossakin on vielä inhimillistäkin hoitoa. Se ei vain ollut omaiseni kohdalla näin. Mekin yritimme taistella koneistoa vastaan, mutta terveydenhuollon koneisto oli kovempi. Ja mikä siellä näkyy niin kollegiaalisuus - myös silloin kun mennään peppu edellä puuhun.

Olen pahoillani jos kirjoituksessani näkyy turhautuneisuus. Suru yhdistettynä kokemiini kokemuksiin on kuitenkin ihmisyyden eikä kaikkivoipaisuuden ilmenemisen paikka.

Lämmintä jaksamista Teille kaikille. Suurin on kuitenkin rakkaus.



Sitruunamelissa | 14.10.2008 klo 16:34:30