Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Priorisoinnin uhrit

En epäile kirjoitustasi ollenkaan. Samman tapaista olen kokenut
Enoni kanssa. Hänen vointinsa oli hyvin heikko kun hänet kotiutettiin kotiin jossa ei ollut ketään vastassa. Kun soitin samana päivänä osastolle ja kysyin miten tämä on mahdollista, ei minulle osattu vastata muutakuin, että se on potilaan toivomus.

En ole vielä tavannut dementoitunutta henkiöä laitoksessa, joka ei haluaisi kotiin. Mutta kuinka siellä kotona pärjätään, onkin ihan toinen juttu.

Jos olisin silloin toimittanut Enon sairaalaan, hänen olisi pitänyt taas mennä Malmin päivystyksen kautta. Hän ei olisi päässyt takaisin osastolle. Malmin päivystyksessä olisi joutunut yöpymään useamman yön, koska osastoille on jonoa.

Ennen kuin Enon kotiin jäämisestä oli sovittu, Herttoniemen sairaalan lääkäri sanoi, että he eivät voi pitää enoani siellä, koska hänessä ei ole enää mitään hoidettavaa. Hän ei pääse toivomaansa Myllypuron sairaalaan, koska se on pitkäaikaispotilaille. Terhokkotiin Eno ei halunnut, eikä mitään muutakaan paikkaa voitu osoittaa.

Onnellista on, että minulla on mahdollisuus olla Enon kanssa kotona. Mutta tästä 'keikasta' voi tulla huuomattavasti pitempi kuin aluksi näytti. ...eikä tämä tee kovin hyvää taloudelleni.
tursia | 5.8.2008 klo 22:36:59