Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: akuutti haimasyöpä

Voi kun voisinkin näin sähköisesti lähettää sinulle tukea ja voimia... mutta kun olen itse pikkuhiljaa painumassa samaan sudenkuoppaan: omasta jaksamisesta kun ei enää JAKSA kaiken keskellä välittää. Tai välittää kyllä mutta kun ei jaksa tehdä mitään. Päivät alkaa itkien, päättyy itkien ja yksin. Kauniisti puhutaan tukihenkilöistä yms mutta eihän täällä sellaisia ole. Vai onko, kun en jaksa etsiä. Töissä olen yhden henkilön kanssa saanut hieman purkaa paineita, hän ymmärtää kun vastikään kaksi sukulaistana kuoli myös syöpään. Ja olivat kuin mieheni nyt.
Työt on todella hoidettava, jos ottaa sairaslomaa, pienenevät tulot ja millä sitten maksat joka kuukausi ns. pakolliste laskut, sairaalamaksuista puhumattakaan - vaikka ovatkin jo puolittuneet, kun maksukatto tuli vastaan ajat sitten.
Samaa kuolemaa pelkään - että se tulee pikemminkin kuin uskon / haluan. Ainakin tilastojen mukaan aika on lyhyt. Kun edes joku hoitohenkilöistä uskaltaisi siitä minulle puhua, mieheni ei halua kuulla asiasta mitään. Mieheni ei tunnu piittaavaan omasta paranemisestaan pätkääkään. Ja suuttuu jos minä hoidan ja yritän hoitaa asioita eteenpäin. Kun hän kuuli diagnoosin, niin tavallaan asettui sänkyyn odottamaan "kuolemaa" eikä jaksa mitään. Epätoivoisia päiviä jatkumona nykyään.
salla10 | 17.10.2006 klo 06:50:06