Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: akuutti haimasy�p�


Pitkästä aikaa täällä. Ajattelin kirjoittaa tähän samaan ketjuun, jos tätä vielä luetaan.

Meillä on tilanne nyt myös pahentunut. Appeni haimasyöpä siis todettiin melko tarkkaan vuosi sitten. Ei voitu leikata. Solunsalpaajahoidot hän kesti hyvin, ne lopetettiin joulun alla.

Sen jälkeen hän alkoi aika lailla kuihtua silmissä ja elämänhalu kadota. Nyt viime aikoina hän on kärsinyt kuumeilusta ja hänellä todettiin verenmyrkytys. Tulehdusarvot saatiin laskuun ja ajattelimme että tästäkin selvittiin, mutta nyt näyttää siltä että matkan pää alkaa olla lähellä. Huomenna matkustamme häntä katsomaan, hän on kuulemma muuttunut taasen keltaiseksi eikä jaksa enää juuri muuta kuin nukkua. Olo on nopeasti muuttunut huonommaksi. Maksasta on löytynyt nyt kuvauksissa jotain. Sairaalasta olivat varoittaneet että loppu lähenee.

Pettävän nopeaa tauti sitten etenee lopussa...solunsalpaajat kun tuntuivat tehoavan niin hyvin, että ajattelin meillä olevan vielä toinen vuosi aikaa. Vielä kuukausi sitten hän aloitti rakentamaan lapsellemme muumileikkimökkiä, joka nyt jää kesken. Lapsi kyselee, missä vaari on..

Vaikeaa on luopua läheisestä...ajatuksissa pyörii jo rakkaita muistoja. Edessä on vielä ne viimeiset muistot, miten niistä selviää.. mieheni yrittää olla liian vahva ja sulkee tunteensa sisälleen vaikka näen että hän kärsii. Lapsen takia, sanoo hän.

Pelottaa nämä viimeiset hetket. Pelkään että appeni joutuu kärsimään pahoja kipuja. Mietin omaa osaani tässä kaikessa, pitääkö minun olla se vahva, joka jaksaa tukea muita, kun en ole verisukulainen. SIltikin appeni oli minulle läheinen ja tämä on minulle kova paikka, en tiedä löytyykö minulta tuota vahvuutta.

Voimia kaikille jotka näitä viestejä lukevat!

Etsivä | 11.5.2007 klo 23:29:46