Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: akuutti haimasyöpä

Sama odotuksen ilmapiiri täälläkin. Isältäni löydettiin puolentoista vuoden vatsavaivojen jälkeen haimasta nyrkin kokoinen kasvain. Lisävaivoina myös sappirakko vaivaa (vielä ei tiedetä mitä siellä on). Kiloja on lähtenyt pikavauhdilla yli 10 ja iho on aivan keltainen ja kutiaa niin pirusti. Eilen tehtiin magneettikuvaus ja ensi viikolla olisi edessä PET-kuvaus. Eli lopullista diagnoosia vielä odotetaan.

Kuluneet kymmenen päivää on mennyt enemmän tai vähemmän sumussa. Ensimmäisenä iltana lähdin nettiin etsimään tietoa aiheesta ja päädyin näille sivuille. Ahdistavaa luettavaahan moni viesti oli - varsinkin siihen alkushokkiin. Mutta toisaalta on todella tärkeää lukea muiden kokemuksia. Ja monta itkua olen näiden sivujen ääressä nyt itkenyt.

Isäni asuu eri kaupungissa ja olen yrittänyt hoitaa yhtyden pitoa puhelimitse. Heti alkuun kävin tietysti myös visiitillä. Isäni on kuitenkin kovin väsynyt eikä oikein jaksa jatkuvaa huolehtimista. On kovin kiukkuinen ja tiuskii puhelimessa. Tuntuu kun hän olisi jo lyönyt hanskat tiskiin; magneettikuvauksestakin hän "vitsaili" että se oli hyvää harjoittelua arkussa makaamista varten. Itse ajattelen, että omat fiilikset ja asenteet vaikuttavat ensisijaisesti vointiin ja mahdollisesti paranemiseen, mutta en tiedä miten saisin isäni fiilikset muutumaan. Omat mahdollisuudet vaikuttaa asioihin tuntuvat niin pieniltä. Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia potilaan fiiliksistä? Miten olette saaneet toista kannustettua, kun omatkin voimavarat tuntuvat olevan aivan lopussa?
Pakkasterveisin,
Peppi
peppi-76 | 7.2.2007 klo 10:56:37