Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: Sairauden synnyttämiä runoja

Kiitos kaikille vastauksista näkyvyys ongelmaan. 3.12 en ole laittanut eli ihan alussa en laittanut päivittäin, kunnes keksin, että tämä voisi olla eräänlainen joulukalenteri. No joulu on jo ohi, mutta runoja on vielä vähän jäljellä joten jatketaan. Laitan ensin uuden runon ja perään puuttuvat runot. Tiedoksi runojeni ystäville, että olen toteuttamassa Gaia kokoelmaani, jossa olen huolissani maapallon tilasta.


Ilon ja onnen päivä

Ilon ja onnen päivä,
letkut lentävät sinne,
missä metaania tuotetaan,
ihmiskunnan luomiin vuoriin
Rättipäämiehet marssivat
tulevaisuuteen,
jota heille jatkettiin.
Jatkoajalla täällä jokainen
vaeltaa,
ihmetellen lentäviä lehmiä,
laulavia huulia,
suulia.
Ja mikä vielä parempaa,
nousta ohi kuun avaruuteen,
ohi auringon,
linnunradan mustaan aukkoon,
sinkoutuen galaksien viidakkoon,
tähtikehtoon.
Pieni ihmettelevä lapsi
rannalla,
jota ei ole vielä löydetty,
nimetty.


Odottavan aika

Odottavan aika on pitkä,
kuin Piikkilän pitkä sika,
vaikka vuodet vilistävät silmissä,
niin päivät venyvät vuosiksi,
kun odottaa jotain suurta
tai kauheaa.
Sitä toivoo,
että sitä ei tulisikaan,
tai olisipa se jo ohi.
Mutta yli ei voi hypätä,
on ylitettävä vaikeimmatkin kosteikot
vaikka ryömien,
mutta joka sekunti on elettävä
vaikka unessa
ja seuraukset on kestettävä.
Arvet meillä on muistoina ruumiissamme
ja sielussamme,
kunnes meistä tulee ketun leipää,
kukka lantaa.
Vasta silloin on taulu pyyhitty
ja voidaan kirjoittaa uusi sivu.


Esilääkitys

Esilääkitys sairaalassa,
virvatulten leikki,
meditoin.
Abstraktit värikkäät taulut,
tapetit
silmissäni vilistävät.
Vuoria, laaksoja, punaisia pilviä,
irtaannuin itsestäni,
kehostani.
Kukkaniittyjä, perhosia, eläinten silmiä,
se oli kuin avaruusseikkailu 2001,
Stanley Kubrik,.
ruskaa, usvaa, kallioseinämiä,
syviä kirkkaita värejä,
rakkautta.
He tulivat joka suunnasta
ja asettelivat minut pöydälle
leikattavaksi.
Antauduin tyynesti käsiteltäväksi,
tunsin rauhaa ja luottamusta,
vaivuin mustaan uneen,
totaalisen antaumuksen tilaan.



Robottikäsi

Annoin heidän juosta ylitseni,
silpoa minun kehoani,
että olisin.
Niittää minun häpykarvani,
syödä minun lihaani
ja juoda minun vertani,
tunkeutua sisääni,
robottikäsineen.
Nousin unettomasta unesta,
pimeydestä valoon.
Valoon joka herätti minut eloon
kipuineni,
aikaan joka oli mitattavissa
ajattomuudesta.
He hoivasivat minua kuin keijukaiset
kukkaniityllä,
heidän sirot kätensä kohensivat tyynyä.
He katsoivat minua kysyen,
mitä haluatte?
Luoja mikä kysymys kaikkeudessa,
haluan elämäni runon,
joka kestää ihmisen ajan.


Joulu

Ei joulu ole vain sika, pukki
tai lahjavuori kuusen alla.
Joulu on myös hiutale sydämellä,
enkelin kosketus,
lapsuusmuistot.
Joulu on sanoinkuvaamaton hetki
ajassa,
eikä sitä voi tuntea kuin
jouluna.
Syökää sopivasti ja
juokaa varoen keijun verta,
kevyt, pehmeä, vaniljainen.
Hyvää joulua.
JIL | 29.12.2011 klo 14:11:28