Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: Sairauden synnyttämiä runoja 2 Ylläpitäjälle

Kiitos anemonet
Valitettavasti "Gaia" kirja on käsikirjoitus asteella eli pitäisi löytyä joku toinen foorumi, jossa voisin jakaa niitä runoja, koska ne eivät oikein kuulu syöpäyhdistyksen sivuille. Muuten julkaistut kirjani ovat. Pumpulipilvi, jossa puran lapseni sairaudesta ja kuolemasta kokemiani tuntoja. Toinen on Harjansitoja, joka on isäni muistolle, joka tuli sokeaksi, kun minä olin 5v. Kolmas kertoo uimahyppyharrastuksesta, jonka aloitin 60v vanhana. Nämä ovat Tikkurilan kirjastossa. Löytyvät Helmetin sivuilta ja myös se ovatko hyllyssä vai lainassa.
Siinä mielessä olet oikeassa runojen toiseen osastoon siirtämisestä, että koska tunnot tulevat eturauhassyövän seurauksena, niin saman syövän sairastavat löytävät nämä tunnot täältä paremmin kuin yleiseltä osastolta.
Mutta yleisesti ottaen ja pelkästään runoja ajatellen se on itse asiassa sama missä ne ovat. Runot löytävät lukijansa ja päinvastoin.
Seuraava runo on vielä ajalta kun pohdin leikatako vai ei leikata ja aina lopussa häämöttää kaiken päättyminen.



Minun polkuni poljettava

Minun polkuni poljettava,
tehtävä valintoja,
vaikeitakin,
kun totuus iskee nilkkaan.
On päätettävä itsensä silpominen,
tai jatkettava tiedon kanssa,
ahdistuksen,
käveltävä romahtavalla sillalla,
milloin se tapahtuu,
milloin?
Mutta tämänkin tanssin jälkeen
edessä loistaa valkeus,
kirkkaat kuulaat päivät.
Päivät jotta voisimme valmistautua
ottamaan vastaan viimeisen maljan
huulillemme,
arvokkaasti, tuntien kiitollisuutta
elämää kohtaan.
Elämää joka tarjosi yllätyksiä
ja haasteita,
että me oppisimme
rakastamaan.
JIL | 11.12.2011 klo 17:31:02