Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Nyt en jaksa.

Muistan kun ensi kerran sairastuin 39-vuotiaana, eli -99, oli Vaasan keskussairaalassa eräs lääkäri, joka sanoi minulle, että nyt sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa : alat järjestelemään itsellesi hautajaisia, tai alat elämään ! oli aika hätkähdyttävää tekstiä ja hän jatkoi vielä, kertomusta veljenpojastaan joka oli halvaantunut hiljattain ajettuaan mopollaan siltarumpuun.

Silloin ajattelin että ei hitsi, kukaanhan meistä ei elinpäiviään tiedä, en minä kyllä annan periksi sitten en niin millään.

On tullut takapakkia matkan varrella monta kertaa ja tunne että pitäisikö luovuttaa, mutta sitten on sisu noussut ja järkikin, kun kerran on lääkkeet ja koko ajan kaikki kehittyy niin miksi ihmeessä antaa periksi jollekin taudille mitä voidaan kuitenkin hoitaa.

Kyllä nytkin, kun kortisonihumalassa eilen herceptiniä vain saaneena (Taxon jättivät väliin mun virtsatulehduksen, ruusun, suun tulehduksen, veren INR-arvon heittelemisen 2-10 välillä, emännänjatkolta putoamisen ja valtavien kipeiden mustelmien, nesteen kertymisten ym takia-kaikki kuukauden sisällä) tuntuu että on tässä ihmiselämässä joskus annettu harteille liikaa taakkaa, eikö jollekin voisi jotain heittää.

Mutta onneksi mieli heittelee, parin viikon päästä pääsen eroon kortisonista ja toivon oloni paranevan. Toivon sinullekkin rohkeutta kohdata tuleva -onneksi meitä kuitenkin hoidetaan niin hyvin.
seliisa | 15.11.2007 klo 21:33:06