Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Her2 pos.

Hei herhiläiset ja lämmin vastaanotto minultakin kaikille tulijoille! Otetaan aina tarvittaessa uusi vene ja lopuksi kaapataan valtamerilaiva joka ohjataan satamaan. Eikö siinä Me Naiset lehden mainoksessakin ole viehättävä yksirintainen merirosvonainen hurjan näköisenä, kai mekin aika hurjan näköinen kaljuinen/risukasainen herhiläsjoukko oltaisiin :)

Mukava kuulla, Irina, että selviät vähällä. Minun kähtaloni näköjään on tuo voimakkaampi pahoinvointi.

Tiputus itsessään meni jälleen hyvin, kerralla tippa suoneen ja ihana lämpopakkaus päälle. Hoitajan ehdotuksesta imeskelin toisen tipan aikana (mitä lie ollut) jääpaloja, se kun kuulemma auttaa suun kipuihin.

Tiputuksen jälkeen kotona otin heti Zofranin, mutta eipä sillä ollut vaikutusta. Illalla jo ennen kahdeksaa vointi oli kuvottava ja tyhjensin koko päivän ruokavaraston mahalaukusta, se ei siis ollut edennnyt sieltä mihinkään. Myös virtsan tulo seisahtui kuten edelliselläkin kerralla.

Lääkäri ehdotti isompaa kortisonia-annosta tiputuksen yhteydessä, mutta muistaessani myös ne kortisonin vaivat, toivoin että pitäydytään vain siinä normaalissa pienessä, taisi olla peräti vain 10mg. Sovittiin lisäksi, että tarvittaessa otan kotona lisää kortisonia tuntemuksien mukaan.

Pahoinvoinnin sitten heti alkaessa taivuin niitä ottamaan, kahdesta tabusta ehkä oli vaikutusta, kolmannen oksensin. Yö kului ahkerasti heräillen Zofrania ja kortisonia sulatellessa ilman juomista. Vähitellen olo on kuitenkin parantunut ja varovaisen juomisen olen aloittanut, nyt jo jopa vähän syönyt. Vähänkin voinnin parantuessa sitten heti kurkkimassa mitä kamuille kuuluu :)
Ehkä se tästä. Kortisonin vaivat ovat sittenkin siedettävämmät kuin se jatkuva oksentaminen, HUH!

Tsidan minä säilyttää sen risukasan päässäni, lyhennän vain siitä ne pitkät haivenet pois, niskassa nimittäin roikkuu vielä entistä pituutta oleva hiiren häntä...

Voimia kaikille, ihanaa kun Usko ja Toivo soutaa, pian olemme perillä ja odotamme sitten teitä jotka vielä taivallatte, kannustaen ja tukien.

Lämmöllä tervehtien
anemone

anemone | 29.11.2006 klo 17:54:03