Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Her2 pos.

Huomenta Siskot

Päivä kirkastuu pikkuhiljaa. Toivottavasti mielikin kirkastuu päivän myötä. Luulin olevani voiton puolella kunhan saan sytot hoidettua. Mutta eikös mitä. Fyysiset voimat on palautunut aika hyvin myrkkyjen poistuttua elimistöstä. Nyt on säteet puolessa välissä. Nyt painaa mieltä uusiutumisen riski joka on pelkän kainalon osalta jo kohtalaisen suuri. Kainalossa oli kymmenessä imusolmukkeessa syöpää ja lisäksi imutieinvaasiota, eli levinneisyyttä ympäröivään kudokseen. Tämä on suuri riskitekijä syövän uusiutumisen kannalta. Nyt pitäisi tietysti olla onnellinen kun hoidot on pian ohi ja vointi on hyvä. Mutta välillä Usko ja Toivo on kuitenkin kuulumattomissa vaikka kuinka huudan. Mistä löytyy se voima jolla jatkaa elämää hoitojen jälkeen ”terveenä”? Mistä löytyy se taito laittaa tämä koko kokemus pieneen pakettiin ja nostaa se hyllyn reunalla ja vain välillä kurkata, että tuossa se on. On se kummallista. Sytojen aika oli kuin nuoralla kävelyä. Hengitystä pidätellen kuljin päivästä toiseen, viikosta toiseen tunnustellen tuleeko tänään mitään uutta. Ei tullut, kaikki meni hyvin. Veriarvot oli koko ajan hyvät, sivuoireita ei tullut juuri ollenkaan, muutenkin olo oli miltei loistava univaikeuksia lukuun ottamatta. Silloin en antanut aikaa ajatukselle mitä hoitojen jälkeen, se tuntui niin kaukaiselta. Mutta nyt kun loppu häämöttää niin tulee nämä jatkoasiatkin mieleen.

Reilu vuosi sitten alkoi unelmamme ukko-kullan kanssa toteutua, eli hirsitalo keskelle metsää. Mieheni rakensi ja minä joskus vakavana hetkenä sanoin, että toivoisin saavani olla se meistä joka ensin joutuu jättämään tämän maallisen matkan. En voisi yksin jäädä asumaan suureen taloon kauaksi kaikesta. Lähin naapuri on muutaman kilometrin päässä ja kirkonkylälle on yli 30 km matkaa. Kukapa olisi arvannut, että tämän totuuden kanssa olen silmätysten näin pian ja joudun tosissani pohtimaan näitä asioita. Rakennustyöt oli pahasti kesken vielä kun sairastuin. Nyt on kaikki valmista ja ensimmäinen joulu uudessa kodissa on edessä. Luulisi tässä olevan motivaatiota jaksamiselle kerrakseen, mutta kun ajatuksia ja ennen kaikkea tunteita ei voi tahdon voimalla ohjailla mielin määrin. Odotan kuitenkin joulua kovasti ja että lapset perheineen tulee jouluksi uuteen kotiimme. Odotan myös kovasti, että pääsen taas töihin ja päiväni täyttyy muilla ajatuksilla ja tekemisellä.

Nyt oli vähän ruikutuksen makua tässä löpinässä, mutta tällaiset on mietteet nyt. Ja nyt kuppi kuumaa kahvia ja matkaan kohti polia. Yli 200 kilometrin autolla ajo luvassa. Jotakin iloa on näistä ankeista talvikeleistä, ei ole liukasta maanteillä ja näin on turvallisempaa ajaa pitkiä matkoja päivittäin.

Te siskot kenellä hoidot ottaa koville erityisesti zemppiä ja jaksamista kaikille muillekin. Koitetaan jaksaa päivä kerrallaan. Eiköhän se aurinko paista vielä tännekin risukasaan.

T: Syysunelma
Syysunelma | 15.12.2006 klo 08:59:43