Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Her2 pos.

Hei taas, Siskot

Olen koko ikäni ollut surullinen siitä, että mulla ei ole oikeesti siskoa, veljiä ”vain”. Nyt mulla onneksi on teidät. Tunnutte ihan oikeilta Siskoilta isolla ässällä. Kiitos siitä teille kaikille. Olette olleet korvaamattomana apuna ja tukena tällä kivisellä polulla ja teihin voin luottaa ja painaa pääni teidän olkaa vasten kun siltä tuntuu. Yhdessä pysytään ja toisiamme tuetaan.

Tintti, tämän päivän tippa on nyt ohi. Zemppasin täällä kotona, toivottavasti auttoi ja auttaa niin, ettei tule kurjia oloja. Mulle CEF oli Taxoa+ Her:ä vielä helpommat. Ja voi sinua reppanaa, et saa ajatella, että olisit turha ja tarpeeton. Ympärilläsi on varmasti läheisiä jotka sinua rakastavat ja tarvitsevat. Kunhan saat niskaotteen tästä taudista niin elämä taas hymyilee ja pääset tosissaan nauttimaan elämisen ihanuudesta. CEF:t on vain kolmen kerran koettelemus ja nyt yksi niistä on ohi. Ja muista aina iltaisin, taas on yksi päivä voitettu. Jess! Kyllä sinä jaksat, katsopa oikein tarkkaan, niin varmasti näet valon tunnelin päässä ja mitä tarkemmin katsot, sitä kirkkaampana se valo näkyy. Eikö!

Irina, kyselit sädetyksestä. Mulla se kestää ensi vuoden puolelle, viikolla kaksi on viimeinen.
Vielä ei ole mitään iho-oireita tullut, mutta odotettavissa on. Olen kuullut aika hurjia juttuja: Iho saattaa palaa pahasti ja voi tulla vuotavia haavaumia. Saa nähdä. Sytoista selvisin niin vähällä, näinköhän enää säteistä pääsenkään kuin koira veräjästä. Ja sitten on vielä se keuhorakkula-CT-kuva tammikuussa. Ei sitä kuulemma kannata kuvata aiemmin, koska mahdollinen pieni muutos ei ehkä näy.

Ja voi Mimi, olen todella surullinen sinun ja vauvasi vuoksi. Itsekin myös äitinä ymmärrän hyvin tunteesi. On todella raskasta luopua näin julmalla tavalla sinulle ja lapsellesi niin tärkeistä yhteisistä hetkistä, vain teidän kahden välisistä hetkistä. Itku tulee, mutta anna itkun tulla. Ja usko, aika kulkee ja koet miljoonia ihania onnen hetkiä pikku prinsessasi kanssa. Iloa ja sisältöä elämääsi varmasti tuo myös siskosi ”joululahja” koko perhepiirille.

Tänään sädepolilla tapasin erään naisen johon tutustuin syksyllä. Olin itse silloin pelokas ja kokematon, mulla oli ekat sytot. Tämä nainen oli hoidoissa jo paljon pidemmällä, useita kertoja sytoja saaneena. Hän oli reipas ja vahva ja rohkaisi minua. Syksyn kuluessa tapasimme useita kertoja. Hän on munasarjasyöpä. Mutta tänään kun näin hänet. Hän oli kuin varjo entisen rinnalla. Hän oli laihtunut kovasti. Juttutuokiomme jäi hyvin lyhyeksi, koska hänet huudettiin sisään. Sen hän vain ehti sanoa, että toivoa ei enää ole. Mua alkoi itkettämään aivan hillittömästi.

Elämä on julmaa ja epäoikeudenmukaista. Mutta Rakkaat Siskot, meillä kaikilla on elämä vielä edessä. Yhdessä jaksetaan, eikö vaan.


Jouluhalit kaikille
Syysunelma | 7.12.2006 klo 17:18:32