Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kuinka suuri on riski, jos lopettais tamofenin?

Heippa Joogi ja terveiset täältä itä-Savosta sinne etelä-Savoon!
Kyllä minä jaksoin lukea tarinasi enkä ihmettele laisinkaan ratkaisujasi noin voimakkaiden sivuvaikutusten jälkeen. Pitkään olet jaksanut.
Eikö sinulle ajateltu missään vaiheessa valmisteen vaihtamista toiseen, josko oireet olisivat näin vähentyneet? Eikö ole mitään mahdollisuutta,että pääsisit pätevän onkologin konsultaatioon esim. Kuopioon?
Hyvin pienet ovat minun ongelmani sinun vaivoihisi verrattuna.
Minä aloitin tammikuussa Letrozolen. Alku oli hyvä, luulin jopa syöväni lumelääkitystä. Helmikuussa alkoivat luusäryt, mutta kesäkuussa huomasin että enää ei kolota. En ole kokenut hikoilua laisinkaan. Rytmihäiriöt ja unettomuus ovat minulla suurimmat ongelmat.Syön Verpamilia 2-3 pilleriä päivässä, joka väsyttää. MEnen väsyneenä nukkumaan, mutta uni ei tule. Välillä olen valvonut koko yön. Elokuun lopulla sain unilääkkeen. Puolikas unipilleri tekee kiukkuiseksi ja kokonainen tokkuraiseksi.
Iltapäivisin töissä tunnen olevani kuin pyöröympyrässä, mihin johtaa lukuisia liittymiä. Noita liittymiä pitkin tulee koko ajan uusia asioita, joita pitäisi pystyä tekemään, unohtamatta muita. Kohta pyörin itse siinä ympyrässä väsymystä karkuun. Olen vuodeosastolla osastonhoitajana ja työ on kovin kiireistä.Kunpa saisin joskus tehdä jonkun asian kunnolla loppuun saakka ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Kaikesta huolimatta pidän työstäni. Kesällä täytän 60, kolme vuotta olisi vielä jäljellä.
Ensi maanantaina menen onkologin vastaanoatolle. Aion kyllä pyytää pientä katkoa, että saisin nukuttua kunnolla. KOhta pitäisi tehdä rekonstruktioleikkauskin ja siitä toipumiseen tarvitaan voimia.
Selvisin kesäkuussa 2011 todetusta syövästä ja koko rinnan poistosta tosi hyvin. Nyt tuntuu kohtuuttomalle, että tuo pieni keltainen pilleri sotkee kaiken. Jos mieheni ei touhuisi niin paljon täällä kotona, niin meillä ei olisi puhtaita vaatteita, villakoirat pyörisivät lattialla, tuskin ruokaakaan olisi kaapissa. Liekö tämä jo masennuksen oiretta vai tulevaa dementiaa.
Pientä jännitystä tunnen itsessäni muutenkin, kun on lääkärille meno. Toivottavasti kaikki on hyvin.
Mutta yritetään tarpoa sateessa eteenpäin, myö savonmaan mummot!!
Terkuin gugi53
gugi53 | 18.10.2012 klo 20:22:23