Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Apua, pakokauhu iski!

Minulta löytyi syöpä myös sattumalöydöksenä, kun vain ihan varmuudeksi menin maaliskuussa mammografiaan. Muistan ensireaktioni. Vapisin ja tärisin. Soitin lääkärisiskolleni, ja tuntui siltä, että puheeni sammalsi...

Muutamat itkut tuli itkettyä, mutta ensi järkytyksen jälkeen olen saavuttanut ainakin tilapäisen mielenrauhan. Toki saattaa uusia itkuja tulla, mikäli sairauteni pahenee, mutta uskon niistäkin selviäväni! Suurimmat kiitokseni annan vertaistuki-ihmisille sekä täällä virtuaalitodellisuudessa että oikeassa elämässä. Tieto helpottaa. Ja murhelastin jakaminen ja keventäminen muiden ihmisten kanssa. Joku täällä kuvasikin nasevasti rintasyöpää tänä päivänä krooniseksi sairaudeksi siinä missä diabetestakin ja enemmistöllä meistä on vielä vuosia laadukasta aikaa jäljellä. Ja toisilla tauti vielä paranee täysin - toisin kuin diabeteksessa!

Viime kuukausina itselleni on tullut entistä tärkeämmäksi alkaa elämään itsenilaista elämää. Olenkin jo ilmoittanut työnantajalle, että viimeistään vuoden kuluttua lopetan vastuullisen tehtäväni oravanpyörässä ja siirryn maalle kapeamman leivan äärelle poimimaan marjoja, kalastelemaan ja toivon saavani hiukan lisätuloa kunnostuksen alla olevasta autiotilasta Kuhmosta sekä tarpeen tullen harjoitan hieman vanhaa ammattiani lähiasutuskeskussa. Eli en pelkästään sairastunut fyysisesti vaan hulluuskin iski samaan aikaan! Ihmiselämä on rajallinen, ja haluan alkaa toteuttamaan unelmiani.

EeviS. Ehkä nyt tuntuu vaikealta ymmärtää ja myöntää, että kärsimys voi tuoda mukanansa myös kauniita asioita. Usko pois, se voi olla mahdollista! Silti itkut on itkettävä. Kyyneleet helpottavat ja pesevät sielua puhtaaksi....

Tsemppiä ja halaus!
Ksantippa | 24.5.2007 klo 15:40:51