Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Apua, pakokauhu iski!

Voi Eevis ja muut kohtalotoverit!

Ei painajaismaista oloasi voi varmaan helpottaa kuin aika. Anna itsesi tuntea juuri niinkuin sisältäsi tuntuu, ei kannata yrittää olla väkisin positiivinen. Kyllä syöpä on kova juttu ja useimmat lohdutukseksi tarkoitetut kommentit tuntuvat sairauden vähättelyltä.

Itse en ole kauheasti lukenut mitään aiheeseen liittyviä kirjoja, mutta Tommy Hellstenin "Sen saat mistä luovut" oli minulle hyvä ja Lundanien "Kuukausia, viikkoja" sai ymmärtämään asiaa mieheni kannalta. Keskittymiskyky voi kyllä alussa olla aika mitätön, sen vuoksi vertaistuki ja psykiatriset hoitajat, psykologit ym ammattilaiset ovat olla hyvä apu.

Kaikki sairastuneiden positiiviset viestit ja elämäntarinat ovat kyllä minua auttanut huomaamaan, että diagnoosi ei ole mikään maaginen raja tyyliin: ennen olin onnellinen, iloinen ja huoleton, nyt olen surullinen ja peloissani. Kaikkia tunteita tuntee sairauden jälkeenkin, mutta kyllä se vie aika kauan. Paras oppini on ollut kuntoutuskurssilla saatu lause "elämä voi olla samanaikaisesti raskasta ja hyvää". Sitä muistuttelen itselleni päivittäin.

Voimia kaikille,
Santeri
santeri | 31.5.2007 klo 08:31:47