Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Syövän uusiutuminen nopeasti

Hei Piiuli!

Silloin kun appiukkoni sairastui, yritin pitää huolta omista harrastuksistani. Raskastahan se oli, koska käytännössä meillä oli yksi lastenhoitopaikka vähemmän, mutta toisaalta, mies sai lasten kanssa touhutessaan muuta ajateltavaa ja perheenä me tunsimme voimakkaasti kuuluvamme yhteen.

Sitten kun apen syöpä uusiutui (kyseessä oli pahanlaatuinen haimasyöpä) niin tietoisesti raivasin tilaa omaan kalenteriini ja luovuin niistä harrastuksista, joiden hoitaminen aiheutti vain stressiä. Omaksi roolikseni tuli lasten hoitaminen ja tukeminen siinä tilanteessa, jossa yksi merkittävä tukijalka ja syli hiipuu elämästä pois.

Olin todella väsynyt, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen takia - hankin itselleni työpaikan, enkä jäänyt kotiin sen silloisen painostavan elämäntilanteen vangiksi. Yritin tukea miestäni parhaani mukaan, ja kun apen taistelu oli ohi, jatkoin hiljaista tukea miehelleni antamalla hänelle aikaa omille harrastuksilleen ja ystävilleen.

Oma vuoroni tuli sitten vähän myöhemmin, ja noin puoli vuotta appiukkoni kuolemasta aloitin uudelleen säännöllisen liikuntaharrastuksen. Tunsin, miten kuntoni koheni ja masennus hellitti, mutta oliko sattumaa, että minulta löytyi rintasyöpä vain reilu vuosi appiukon kuoleman jälkeen?

Elämä on mysteeri, eikä sen kulkua voi ennustaa, mutta matkalle ja sen varrelle pystytän mielelläni kiintopiisteitä, joista voin hakea tukea ja ottaa voimaa, silloin kun heikottaa. Itselleni jooga on viimeisinä vuosina ollut todellinen henkireikä, sillä siitä en luopunut, vaikka minkälaiset paineet ja seinät kaatuisivat päälle. Minulla on nytkin sisälläni paikka, jonka rauhaan voin vetäytyä ja josta hakea voimaa, silloin kun ulkopuolinen häly tuntuu liian voimakkaalle.

Mitä haluan tällä sanoa, niin sen, että hoida itseäsi ja kunnioita sitä luovuttamatonta osa Sinussa, joka aina on ollut olemassa ja jää sen jälkeenkin kun elämä ympärilläsi lakkaa olemasta. Jokainen meistä on arvokas, ja elämässä saattaa tapahtua epäoikeudenmukaisia asioita, mutta siltikään se ei vie meiltä oikeutta iloon ja rakkauteen. Äitisi, joka rakastaa Sinua iloitsee, kun näkee Sinun iloitsevan, ja hän arvostaa sitäkin, jos itket hänen rinnallaan. Erilaiset tunteet ovat sallittuja ja ne vievät teitä yhdessä eteenpäin.

T. Karhutar
Karhutar | 22.11.2007 klo 11:20:11