Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: HER2 positiiviset

Huomenta nuotiolle!

Tuntui hyvältä tintti, kun jaksoit korottaa äänesi yhteiseen kaikuun kaikesta huolimatta. Niin kuin Irina sanoi, heittäydy siihen ahkioon lepoon ja lausuile sieltä ihania kommenttejasi aina kun jaksat :)

Myötätuntoni on puolellasi, kovasti paljon sinulla on oireita. Luulen, että minullakin olisi ollut vastaavat, jos ei annostani olisi pienennetty. Onko kohdallasi edes harkittu annoksen pienentämistä, minusta nuo tuntuvat aika kohtuuttomilta? Ja toivon totisesti että CEF olisi sinulle ja muillekin helppo. Jos minulla on/oli vaikea, niin tässä kohden hyvää oloani ei mitenkään lisää se, että samassa surkeudessa räpiköi muitakin. Sehän vain lisäisi tuskaa ja varmuutta, että niin pitää ollakin. Muiden päästessä helpommalla, minullekin tulee Toivo siitä, ettei koettu kauheus ole ihan itsestään selvyys CEF:inkään kohdalla... ja ajatus täyttyy siitäkin, josko sitä annosta nytkin voitaisiin kohdallani täsmentää.

Ja ihan totta, oikeutesi/velvollisuutesi on keskittyä itsesi hoitamiseen, oma jaksamisesi on koko "poppoosi" hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeä. Pyydä siis kaikilta läheisiltäsi apua, heille ei ehkä ole vielä kirkkaasti selvinnyt, että tässä tilanteessa pitää menetellä toisin kuin ennen.
Tuolla aikaisemmin lainasin Hyvä Terveys -lehdestä aforismeja ja minusta yksi kolahti juuri tähän:
"Opettele rentoutumaan ja muista, ettei sinusta ole apua muille jos uuvut itse". Laita siis itsesi kaiken muun edelle, emme ole korvaamattomia arjen askareissa.

Ajattelen minä teitä kaikkia muitakin, jotka ajelette säästä riippumatta tajuttoman kauas saamaan hoitoja. Totisesti siinäkin on tarpeeksi kurjuutta teillä. Asun itse niin lähellä sairaalaa, että voisin ihan kävellä. Herceptinin aikana tuntui vain se kävelyrasituskin liialliselta ja niinpä hurautin autolla sen lyhyen matkan.

Näyttää muuten siltä, että tuo Kytril on useammin määrätty pahoinvointilääke kuin minun Zofran. Miksi minulle juuri sitä, en tiedä, eikä mieleeni tullut edes kysyä, lääke mikä lääke ja yhtä kalliita näyttävät olevan. Liekö yhtä tehokkaita? Kytriliähän tiputetaan minullekin sairaalassa ennen sytojen alkua.

Marimekko, minullakin ensimmäisen Taxon jälkeen toisella viikolla alkoi tukottain pudota hiukset. Takkuuntumisen vuoksi jouduin ne leikkaamaan muutamalle sentille. Sitten lähtö pysähtyi ja edelleen päässäni on kuin vauvan tukka, haituvaa ja untuvaa :)

Kyllä minäkin odotan niiden hiuksien paluuta. Luulen, että silloin koen jotain selittämätöntä mielihyvää kun hiukseni taas hulmuavat tuulessa...ihailen niitä niin kuin sinäkin marimekko. Onko silloin kevät vai kesä ja mikä vuosi kirjoitetaan, mutta se Usko ja Toivo huiskuttavat kättä siinäkin kaukaisessa kohdassa :)

Arjen pieniä iloja toivoo
anemone



anemone | 13.11.2006 klo 12:08:42