Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: HER2 positiiviset

Tervehdys ystävät!

Kuivalla maalla ei keinuta niin kuin veneessä, mutta nyt vain liukastellaan, mutta heilutaan, heilutaan :)

Ei se mitään, Syysunelma, vaikka välillä on hukassa kelle kuuluu mitä, en minäkään niitä muista, ellen käy varta vasten lukemassa edellisiä tekstejä. Kiitos tuosta tsempistä, sitä nyt todella tarvitsen. Ja Irina tarvitsee sitä hetken päästä.

Minulle CEF nimittäin oli varsinainen koettelemus. Tiputus itsessään meni loistavasti, mutta jo iltapäivällä kotona alkoi etova olo, johon otin Metopramia jota minulla oli entuudestaan kotona. Lääkäri tosin kirjoitti toista pahoinvointilääkettä, mutta en käynyt sitä hakemassa, kun arvelin selviäväni tuolla Metopramilla. Siitä ei kuitenkaan ollut sanottavaa apua vaikka otin niitä "tasaiseen tahtiin" sekä tiistaina että keskiviikkona. Piti ne sitä jotenkin kurissa ja ohjeen mukaan join runsaasti, mutta yllätys yllätys...nyt myöskin munuaiset lakkasivat toimimasta. "Pisiä" tuli vain pikkuisia lirauksia parin päivän aikana vaikka nestemääräni oli 2-3L/vrk. Viluväristyksiä vuorotteli kuumuuden kanssa ja olo oli kaikin puolin kehno. Seuraava yö meni vain hatarasti torkahdellen pahoinvointia kuunnellen :(

Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Torstaiaamuna olin sen verran tolkussani, että hain apteekista tuon uuden pahoinvointilääkkeen, koska tuosta Metopramista ei apua ollut. Otin apteekissa jo yhden Zofranin (maksoi muuten 9 euroa/kpl!!!) ja laahustin kotiin yhä pahenevan pahoinvoinnin kanssa. Koko päivä meni sitten järkyttävissä vilunväristyksissä ja hikoilupuuskissa vuorotellen. Mitään ei voinut syödä eikä juoda, pahoinvointi oli kammottavaa. Otin sitten muutaman tunnin kuluttua toisen, epätoivoissaan sitä ihminen tekee vaikka mitä, sillä ko. lääkettä saisi ottaa vain 12 tunnin välein. Havaisin myös, että kun provosoin "oksennuksen" juomalla esim. vähän vettä, se helpotti aina noin puoleksi tunniksi kunnes taas alkoi. Olo oli myös kuin pois tästä maailmasta, ei nähnyt, ei juuri kuullut eikä oikein käsittänytkään mitään...
Onneksi munuaisten toiminta oli palannut ja nyt kudokset tyhjenivät vaikka uutta ei tullutkaan.

Niin se meni torstai päivä ja yö - vilua, hikeä, oksennusta, kammottavaa oloa - välillä kävi ajatuksissa ettei ikinä enää tällaista!!

Jatkoin niiden Zofranien ottamista (otetaan ilman vettä kielen päälle) ja vähitellen tänään olen "palannut elämään". Aamusta ei enää tuntunut kuvottavaa oloa ja vähitellen olen saanut juotua ja kevyesti jotain syötyä. Tällä hetkellä jopa olen niin virkeässä kunnossa, että jaksoin kurkistaa mitä "siskoille" kuuluu ja jopa rustailla omia kuulumisia :)

Ennen hoitojen alkua lueskelin ohjekirjaa ja olin hankkinut pakasteeseen kermajäätelöä kun sitä suositeltiin. No, sitä en ole tarvinnut ja vähän jo ajattelinkin mihin ihmeeseen sen käyttäisin, mutta nyt sille oli tilaus. Kun mielessäni "tarjoilin" itselleni syötävää tuo jäätelö nappasi heti. Ja todella, kyllä maistui kevyesti maustettuna mustilla viinimarjoilla. Kahvikin maistui kahden päivän tauon jälkeen.

Syysunelma, kerroit tuosta mehupillisuonestasi! Lämmitettiinkö sinulla kättä, kun CEF:fiä tiputettiin? Minulla oli taitava hoitaja (oli muuten myös tähän astisista pistäjistä paras!) joka kertoi, että lämmittäminen vaikuttaa edullisesti ja käteni päällä oli 2 lämpöpakkausta sen punaisen tiputuksen aikana. Lämpö tuntui todella hyvältä. Enkä tosiaan ole kuullut että suorastaan asiaan kuuluisi musta suoni!!? Onneksi säästyin ainakin tällä kerralla tuolta vaivalta vai tuleeko se vasta jälkikäteen?

Irina, olen kertonut paljon kurjaa omasta CEF:istäni, toivottavasti et lannistu siitä. Syysunelmallahan ei ollut mitään oireita, joten toivoa sopii, että kuulut samaan kategoriaan hänen kanssaan ja pääset vaivatta ohi.

Ja minullakin tuntuu nyt paremmalta - neljäntenä päivänä. Tosin en tiedä, mitä tapahtuu kun en enää ota Zofrania, seuraava olisi aamuyöllä kolmen aikaan. Jos nukun aamuun heräämättä, luultavasti olen päässyt siitä ohi. Jos taas herään aamuyöllä, voi olla, että sitä pitää vielä jatkaa. Tärkeintä kuitenkin on, että se auttaa.

Umpihankikävely parantaa peruskuntoa - ihan suositeltavaa Syysunelma :) Nyt on kuitenkin vielä liukasta, sekin auttaa parantamaan tasapainoa kun taiteillaan notkeasti pystyssä ja vältetään luunmurtumat.

Ja umpihangen innoittamana lopuksi Aaro Hellaakoskea:

"Tietä käyden tien on vanki
vapaa on vain umpihanki"

Nyt me vielä olemme tien vankeja, mutta sitten on umpihangen aika :)))

Lämmöllä tervehtien
anemone
anemone | 10.11.2006 klo 19:48:22