Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Her2 pos(jatkoa)

Hei vaan täältäkin!

Ihana on ollut lukea kuulumisianne, elämää siis on senkin jälkeen kun hoidot loppuvat eivätkä päivät kulu muiden järjestämän aikataulun mukaan.
Syysunelma, kiitos ihanasta runosta! Tulostin sen ja länttäsin jääkaapin oveen tuomaan päivään piristystä. Toivottavasti se ei haittaa?

Aika on sujahtanut ihan huomaamatta armottoman flunssan (koko perheellä) kourissa. Minun kohdallani se teki keuhkokuumeesta lähtien jos vaikka mitä, välillä tuntui että voimat loppuu kokonaan. Nyt on kolmas antibioottikuuri menossa ja tuntuu että elämä voittaa kuitenkin.

Viimeinen cef jäi sitten itseltäni pois. Onkologi oli sitä mieltä, että siitä ei mitään haittaa ole ja siihen sitä on uskottava.
Sydän tutkittiin perin pohjin eikä siihen ollut jäänyt mitään isompia vaurioita. Onneksi! Pitkään kyllä kesti ennenkuin pulssi rupesi olemaan minulle normaalilla tasolla ja pystyin tekemään edes jotain läähättämättä kuin ajokoira.

Viime viikolla aloitettiin sädetys. Kuinka ollakaan, kerrat muuttuivat niin, että 25 sijasta niitä onkin 30. Viimeiset 5 ovat jotain "täsmäsädetystä" kohtaan jossa kasvain on ollut ja annetaan koska olen alle 50 ja suostuvainen.
Toinenkin ylläri tuli: kasvain oli kuitenkin jonkin verran hormoonipositiivinen joten edessä on sitten mahdollisesti se 5 vuoden tablettien napostelu. Lopullinen päätös tehdään jahka sädehoidot pääsiäisen jälkeen loppuvat, ymmärtääkseni hoito lisäisi veritulpan vaaraa ja kun mulla on taustalla se verenpainetauti asia kuulema mietitään tarkkaan. Tosin luin kyllä jo eräästä paperista, että hoito on jo päätetty. Näkee sitten. Mitäpä sitä ei ihminen tekisi estääkseen syövän uusiutumisen.

Kertokaapas, sädehoidon läpikäyneet, oliko teillä sädetyksen aikana mitään ihmeellisiä tuntemuksia sädetetyssä kohdassa? Minulla on muutamana päivänä tuntunut aika ikävän tuntuisia vihlaisuja rinnassa. Ne menevät nopeasti ohi palatakseen jossain välissä uudelleen, mutta ovat silti aika inhottavia. Päätän päivittäin, että kysyn hoitajilta siitä, mutta tilanne sädetyksessä on niin vietävän nopeasti ohi että kysyminen unohtuu. Edelle menee näkymä pakolliset vitsailut asiasta jos toisestakin... Jo nyt, muutaman kerran jälkeen rinnan ihoa kiristää ajoittain. Mielenkiinnolla odotan miten iho kestää kaikki sädetyskerrat.

Niin ne karvat meille kasvaa vaikka tuntui että mitään ei ilmesty. Ripset alkavat olla samassa mitassa kuin aikaisemmin, kulmia näkyy jos tarkasti katsoo ja hiukset ovat reilun sentin mittaiset. Siirsin peruukin jo jemmaan ja olen kulkenut pää pystyssä sänkeni kanssa. Pikkuisen olen onnellinen kun rohkeus riittää siihen. Eikä muuten kukaan ole katsonut mitenkään kummasti.

Nyt on vietävä kummallinen pää tuulettumaan ulos!
Oikein aurinkoista kevättä kaikille.

tintti
tintti | 7.3.2007 klo 12:16:12