Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Saattohoito kodissa

Hei Minttumeirami !

Olen täysin samaa mieltä kanssasi tämän päivän viestistä. Pitää olla todella vahva ja omata sellaisia ominaisuuksia, että omat pelot ja epävarmuudet jäävät taakse ja pystyy keskittymään kuolevan lähimmäisen - rakkaan - jäljellä olevan elämän kunnioittamiseen. Tällä tarkoitan sitä, että tekee niin kuin kuoleva toivoo.

Hoitaessa miestäni kotonamme hänen oma äitinsä kävi vain harvoin meillä. Hän vastusti kotihoitoa ja toivoi poikaansa sairaalaan. Hän kehtasi arvostella miehelleni tekemiäni ruokia, lääkkeiden antamista, loppuvaiheessa katetrin laittoa, jne. Mieheni ei edes pystynyt syömään tai juomaan juuri mitään, tein ruoista keittomaisia, täysin sileitä, kuitenkin ravinnepitoisia. Kerran ostin (olin työssä 4 h / pv jonkin aikaa) kaupasta pinaattikeiton ja sanoin, että sen voi lämmittää. Anoppini oli valittanut sukulaisille, että tuhoan hänen poikansa vatsan niillä kaupan keitoilla. Vatsa oli valitettavasti jo täynnä syöpää, ei muutama lusikallinen pinaattikeittoa olisi voinut tehdä vahinkoa.

Näitä ajatuksia, monenlaisia, tulee mieleen, kun luen saattohoitoa kotona kommentoivia kirjoituksia. Entisestään olen saanut vahvistusta siihen ajatukseen, että mieheni kuoleman jälkeinen perheemme elämän jatkuminen on nyt helpompaa, kun olen saattanut hänet taivaaseen. Taas kerran itken, kun muistelin hänen sanoneen minulle viimeisen kahden viikon aikana, että lasten tulisi nyt ymmärtää, että hän tarvitsee nyt lapsia enemmän minua. Vakuuttelin hänelle, että kaikki järjestyy. Olinkin päivittäin juttelemassa hänen vieressään, katselimme valokuvia, puhuimme menneestä ja tulevasta. Lapset touhuilivat ympärillämme, eivätkä kärsineet suuresta huomiostani heidän isäänsä kohtaan. Loppuvaiheessa tyttäreni (poika 8-v, tyttö 7-v) kyllä sanoi, että "äiti - miksi hoidat iskää niin kuin vauvaa ?". Silloin tajusin, että loppu on todella lähellä ja se tulikin kahden päivän päästä. Onnemme oli, että vuodehoitoaika ei kestänyt kuin viisi päivää.

Jaksamista kaikille !!!

Marathon
marathon | 29.12.2007 klo 19:04:05