Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Saattohoito kodissa
Heräsi monta ajatusta, Marathon :) (täällä ei taideta juuri hymiöitä harrastaa...)Kuolevan tai kuolleen tahdon kunnioittaminen/toteuttaminen on joskus todella vaikeaa... Sen voivat tehdä vaikeaksi esim. sukulaiset tai aikuiset lapset. Mieheni ei paljoa muodollisuuksista piitannut. Kunnon häät olisi halunnut, kun mielestään meni ensimmäisen kerran "oikeasti" naimisiin. Aika pian sairastumisen jälkeen hän halusi puhua hautajaiset ja muut "pois alta" niin, että voitiin keskittyä muihin asioihin. Hänen toiveensa oli, ettei järjestetä hautajaisia ollenkaan, mutta kun puhuimme tilaisuuden tärkeydestä meille, jotka jäämme häntä kaipaamaan, hän lupasi sarkastisen humoristiseen tyyliinsä "koittaa kestää". Tosin toivoi, että entinen vaimo (joka oli edellä mainitun viestin lähettämisen lisäksi käynyt mm. jakamassa yhteistä omaisuuttamme sairaalassa ja haukkunut mieheni pystyyn puhelimessa, kun kuuli avioitumisestamme)ei tilaisuuteen tulisi. Ei halunnut edes aikuisten lasten takia olla missään tekemisissä hänen kanssaan enää. Kerroin lapsille toiveen, kun hautajaisjärjestelyjen aika tuli. Minähän se olin itsekäs ja mustasukkainen akka, joka ei kestänyt menneisyyttä. Olisi kuulemma pitnyt vaieta hänen toiveistaan...
Se siitä. Tämä anoppisi tapaus on kiinnostava. Juttelin moneen otteeseen miestäni hoitavan lääkärin (nais-) kanssa puhelimessa, iltaisin aika pitkäänkin. siis vastaanottoajan ulkopuolella. Hän soitti ja kyseli mielipiteitäni monista asioista ja kiitti minua siitä, että kanssani "voi asioida". Olin miettinytkin jo syksyn mittaan, miksi pystyn suhtautumaan asioihin rauhallisesti, myös pelkällä järjellä niihin asioihin, joihin ei oikeasti voi suhtautua kuin pelkällä järjellä. Koska olin perillä asioista ja hoidoista koko ajan ja vietin paljon aikaa sairaalassa mieheni tukena, minun ei tarvinnut kantaa huonoa omaatuntoa. minun ei myöskään tarvinnut lepytellä sitä vaatimalla lääkäreiltä tai sairaanhoitajilta ihmeitä. Lääkäri totesikin, että yleensä kiukuttelevat, hysteeriset ja ilkeät (henkilökunnalle) omaiset ovat niitä, jotka harvimmin potilaan luona käyvät. Inhimillistä. Anoppisi kiukuttelu ja keljuilu liittynee juuri tähän. Omaa voimattomuutta, kyvyttömyyttä ja pelkoa peitetään osoittelemalla muitten puutteita...
Sekin, että puhutaan ruoasta, on aika ilmeeistä; kukapa meistä ei hemmottelisi rakkaimpiaan hyvällä ruoalla! Me, kaksi työssäkäyvää aikuista, hemmottelimme toisiamme arkenakin laittamalla kunnon ateriat ja kynttilät pöytään. Kun mieheni oli tulossa sairaalasta kotiin, hain kaupasta kassikaupalla kaikkea terveellistä ja hyvää syötävää. Tuoremehuissakin oli kalsiumlisät ja pieniä jäätelöpuikkoja eri makuisina oli pakastin väärällään. Lämmin kuppi-keittoja ostin "hätävaroiksi", niissä kun on niin paljon suolaa. Sehän ei munuaispotilaalle ole hyväksi. Itse sitten soseuttelin terveellisiä vihannes-ja lihakeittoja, mutta miestäni miellyttivät pussikeitot enemmän. otin järjen käteen ja tarjoilin pussikeittoja: jos molemmissa munuaisissa, lisämunuaisissa, maksassa ja suunnilleen jokaisessa keskivartalon luussa on etäpesäkkeitä, ei varmaankaan enää haittaa, vaikka olisi lusikalla suolaa syönyt, jos olisi mieli tehnyt...
Mitä tulee kuoleman jälkeiseen aikaan: nukuin monta yötä hänen sängyssään, niissä lakanoissa joihin hän kuoli ja minun oli niin hyvä ja lämmin olla. Älkääkä kertoko kenellekään: lievin uhkauksin sain krematorion vahtimestarilta hänen tuhkaansa pienempään uurnaan. se sylissäni lähdin toimistolta ja sanoin miehelleni (siinä uurnassa): "nyt mennään taas takaisin kotiin!. Tässä me nyt katsellaan telkkaria ja minä kirjoittelen tänne nettiin.
kyllä välillä itkettää ihan kamalasti, mutta mieli on tyyni. Ne pahimmat raivot, katkeruudet, vihat ja epätoivon tunteet, joita kesti muutaman viikon, ne tulivat heti diagnoosin jälkeen. Voivat tulla vieläkin, eihän sitä koskaan tiedä...
- Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissatulppu
- Re: Saattohoito kodissaLE2468
- Re: Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissaherpos
- Re: Saattohoito kodissasuvi06
- Re: Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissaEnkelintytär
- Re: Saattohoito kodissapeuranotko
- Re: Saattohoito kodissakaamos
- Re: Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissaSanaton
- Re: Saattohoito kodissaminttumeirami
- Re: Saattohoito kodissaSanaton
- Re: Saattohoito kodissaminttumeirami
- Re: Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissaminttumeirami
- Re: Saattohoito kodissaSanaton
- Re: Saattohoito kodissaminttumeirami
- Re: Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissapeltirumpu
- Re: Saattohoito kodissamarathon
- Re: Saattohoito kodissaminttumeirami
- Re: Saattohoito kodissakaksisyöpämaratonia
- Re: Saattohoito kodissamarathon