Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Saattohoito kodissa

Hei peltirumpu !

Mikä syöpä miehelläsi on ? Luulisi, että lääkäri tietäisi jotain ratkaisua. Hän saa ilmeisesti veritankkausta. Luin Juha Hännisen Saattohoito-oppaan, tukihenkilö syöpäyhdistyksestä toi sen meille. Myös mieheni luki sen ja juttelimme sitten sen jälkeen yhdessä lukemastamme. Mieheni tiesi, että on saattohoidossa. Vielä viimeisenä viikkona hän sanoi minulle, että hän aikoo päästä vielä takaisin kävelykuntoon, kun jäi vuoteeseen. Hän istui vain muutaman kerran apuvälinelainaamosta saadussa pyörätuolissa. Lapset sen sijaan kärräsivät sillä toisiaan.

Hännisen opas löytyy myös netistä syöpäyhdistyksen sivuilta. Se on tosi rankkaa luettavaa, mutta myös hyödyllistä. Sen tietojen perusteella osasin auttaa miestäni hengenahdistuksessa (ne olivat psyykkisiä mutta myös keuhkojen tila väheni, kun kasvain vatsassa lykkäsi keuhkoja pienempään tilaan. Silloin (yleensä yöllä) nostin sängyn päätyä ylöspäin, laitoin käteni hänen rinnalleen ja näytin rauhoittavan tahdin henkitykseen ja avasin ikkunan, jotta tuli kylmää, raikasta ilmaa. Nämä auttoivat. Samoin sekaviin puheisiin menin mukaan, kuin olisimme juuri parhaillaan mökillä, kalassa, helikopterin kyydissä, pellolla, jne. Sekavuus johtui siitä, että syöpäkasvain erittää myrkkyä elimistöön sekä siitä, että hän hengitti hiilidioksiidia liikaan, kun keuhkot eivät enää puhdistaneet hengitettyä ilmaa riittävästi.

Valvoin myös tosi paljon ja onneksi olin loppuvaiheessa itsekin 3 viikkoa s-lomalla ja sitä ennen tein kesäloman jälkeen muutaman viikon 4 h / pv työtä. Mitä enemmän olisi omaisia, sen parempi, mutta niitä ei meillä kovinkaan paljon näkynyt, mieheni isä oli päivittäin ja hänen veljensä, mutta vain tunnin ajan yhteensä. Oma äitini oli meillä joitakin päiviä, mutta sanoi loppuvaiheessa, ettei kestä olla ja meni omaan kotiinsa 100 km päähän. Siskoni ei tullut lainkaan, kun hänellä oli pieni lapsi. Kyllä alkuvaiheessa mieheni ystävät ja tutut kävivät, muttei heitä voinut ajatella hoitotehtäviin.

T. Marathon
marathon | 30.12.2007 klo 14:53:11