Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Saattohoito kodissa

Olen varmasti poikkeuksellinen koska olen saattohoitanut kaksi miestä aviopuolisoni (94) ja pitkäaikaisen avopuolisoni(08).
Lasteni isä kuoli maksasyöpään-94. Syöpäsairauden toteamisesta hän eli kaksi kuukautta.Tieto sairaudesta tuli yllättäen ja sairaustilanne eteni niin nopeasti etten osannut ajatellakkaan kotona saattohoitamista. Kuitenkin saattohoito tapahtui sairaalassa mikä silloiseen elämäntilanteeseen sopi parhaiten. Myöskään mieheni ei halunnut kotihoitoon lasten vuoksi. Saattohoito sairaalassa oli hyvä kokemus.
Avopuolisollani tedettiin paksunsuolensyöpä 2006 kesällä. Syöpä oli levinnyt kaikkiin tärkeimpiin elimiin.Syöpää hoidettiin vuoden ajan ja asettiin mielestäni turhaakin toivoa paranemisesta ajatellen avopuolisoani.Syksyllä 2007 tilanne oli toivoton ja hoidot lopetettiin. Avopuolisoni peruskunto romahti. Olin luvannut hänelle heti sairauden alussa että hoidan hänet sairauden loppuun asti kotona jos suinkin mahdollista.
Yksi ainoa pidempi sairaalajakso koko puolentoista vuoden aikana.
21.12.2007 poliklinikka käynnillä lääkäri sanoi että syöpä on niin levinnyt ettei elinaikaa ole paljoakaan jäljellä.
Kipulääkitykset saatiin kuntoon ja joulunviettoon.Jäin sairauslomalle viikoksi joulun ja uudenvuoden väliseksi ajaksi, uudenvuoden jälkeen olin vuosilomalla voidakseni hoitaa avopuolisoani.
Perheemme neljä nuorta aikuista lasta ja vävyt ja sisareni miehineen sekä äitini valmistauduimme tilanteeseen.
Menimme joulun viettoon mummolaan ja sinne asettauduimme potilaan kanssa.Sänky roudattiin pirttiin jotta potilas olisi keskellämme. Läheiset ystävät sukulaiset ja tuttavat kävivät tervehtimässä avopuolisoani ja rohkaisivat käynneillään perhettä.
Viimeinen yhteinen joulumme vietettiin haikeissa tunnelmissa. Uuden vuoden aattona kävi yksityinen lääkäri kotona ja kävimme saiauden kokonaistilanteen läpi.Lääkäri tutki avopulisoni ja selitti kaiken yksiselitteisesti ja sovittiin kipulääkityksistä.
Kaikki tiesivät mihin tilanne johtaa.
Parasta kaikessa oli se että jokainen sai osallistua hoitamiseen, auttaa vessaan, auttaa pesulle,viedä ruokapöytään,sikarille ulos, antaa konjakkia yms. Jokaisella perheen jäsenellä oli tärkeä rooli. Vuorollaan pidettiin kädestä avopuolisoa ja ahdistuskohtausissa jokainen auttoi tavallaan. Aina oli joku läsnä ei tarvinnut olla yksin.Istuttiin kaikessa rauhassa yhdessä.Aika ikäänkuin pysähtyi. Tuntui että silloin kun aikaa on vähän sitä onkin todella paljon. Avopuolisoni antoi suuren arvon perheelleen ja sille ajalle minkä jokainen käytti häneen.
Huvittaviakin puolia oli kului hernekeittoa, perunamuusia,makaronilaatikkoa ruokaa teki aina joku ja aina joku tiskasi.
Avopuolisoni kuoli yöllä klo 4.15. 7.1.2008.
Saattohoitoaika kesti 21.12.- 7.1.2008.Hautajaiset järjestimme
seuraavana viikonloppuna. Hautajaisten järjestäminen nopeasti oli hyvä ratkaisu, päätös saattohoidolle.
Nyt kun ajattelen saattohoitoaikaa kaikille meille hoitoon osallistuneille on kuoleman läheisyys ja merkitys antanut aivan uuden ulottuvuuden.Jokainen hyväksyy avopuolisoni kuoleman on nähnyt sairauden loppuvaiheen riuduttavan sitkeimmänkin sissin. Niinkuin avopuolisoni nuorempi poika sanoi, mitään ei ole jäänyt hampaan koloon isän sairaudesta, kaikki on niin selvää.
Sinulle joka olet saattohoitanut miehesi. Olet poikkeusellisen rohkea ja vahva. Anna itsellesi nyt mahdollisuus lepoon ja tekemättömyyteen.Pääset kaiken raskaan yli. Ensimmäisen kerran kun jäin leskeksi olin ikäisesi ja kaksi lasta.Muista elämä kantaa! Selvisin silloin ja selviän nyt ! Mielilauseeni on elämä on !
Olen kotona asumisen puolestapuhuja, tavallisen elämän arjen
eläjä. Haluaisin olla aktiivisesti kehittämässä syöpäpotilaiden oikeutta kuolla kotona.Minulla on paljon ajatuksia miten voisimme paikkakuntakohtaisesti kehittää olosuhteita ja palveluja miten mahdollistettaisiin kotona kuoleminen.Syöpäsairailla pitää olla mahdollisuus kotona asumiseen sairauden aikana ja myös kuolemiseen kotonaan!
Suosittelen kaikille rohkeutta antaa itselleen mahdollisuus kokea saattohoito omalle läheiselleen.
Yllättävän moni on todella ihmetellyt sitä miten voi kuolla kotiinn ???
Kevättä odotellessa! Elämä on!
kaksisyöpämaratonia | 22.1.2008 klo 21:57:12