Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kuolemasta vakavasti

Taas täällä ja imuri vielä kaapissa..
Kiitos kevätmieli ihanasta pohdiskelusta. Kaikki mitä kirjoitit on totta ja tuttua. Ihana oli kuulla ystävästäsi, joka on terve tällä hetkellä ja elää täysillä elämäänsä.Tämmöisitä tapauksista saamme myös itsellemme voimia uskoa tulevaisuuteen.
Itse kävin hautajaiseni ja perheeni tulevaisuuden läpi silloin, kun sairastuin ensimmäisen kerran 8-vuotta sitten. En kuitenkaan niin kokonaisvaltaisesti, että hyväksyminen olisi ollut yhtään helpompaa toisina sairastumiskertoina ja nyt tällä hetkellä. Ehkä kuitenkin ajatuspolut olivat jo tuttuja ja vähän raivattuja.
Me olimme mieheni kanssa sopeutumisvalmennuskurssilla Meri-Karinassa ensimmäisen hoitoputken jälkeen. Siellä koin saavani kyllä hyvää vertaistukea ja apua ahdistukseeni. Mieheni taas koki kurssin erittäin ahdistavana, kun hänen mielestään siellä ei puhuttu muutakuin kuolemasta. Juuri se asia oli minulle tärkeä, että sain juuri puhua siitä kuolemasta ääneen, silloin se ei tuntunut niin pahalta möröltä.
Kurssilla puhuttiin kyllä pajon muustakin ja huumori oli mukana koko ajan, mieheni vaan ei huomannut niitä sillä hetkellä. Hänen sopeutuminen sairastumiseeni ei ollut vielä alkanut.
Tutustuimme siellä kahteen pariskuntaan, joiden kanssa tapaamme edelleen joka kesä vuoron perään toistemme luona, myös miehemme ovat tulleet läheisiksi ja uskon, että heiltä mieheni saa parasta tukea. Eli loppupelissä kurssi oli myös aviopuolisolleni hyvä juttu, vaikkei sitä silloin huomannutkaan.
Nyt tämä likka ottaa imurin kauniiseen käteen:)
Julia
julia | 16.3.2007 klo 10:55:01