Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Hoidot ja seuranta

Re: Re: keuhkoleikkaus

Hei!

Meitä näköjään on muitakin valitettavasti, mutta kiva kuulla, ettei ole yksin.

Mä jotenkin kuvittelen, että teillä, jotka olette yliopistollisessa hoidossa, on hieman paremmin asiat siinä mielessä, että lääkäreillä on siellä asiantuntemusta.

Mun jalka leikattiin yliopistollisessa, mutta kaikki muu hoito on tapahtunut paikallisessa sairaalassa. Ohjeet sytostaatteihin on kyllä pyydetty yliopistollisesta, niitä odotellaan nytkin tämän keuhkoleikkauksen jälkeen.

Mulle ei ole koskaan selitetty mitään kunnolla sarkoomaan liittyen vaan olen etsinyt tietoja kirjoista ja netistä, kun paikalliset lääkärit eivät halua/osaa sanoa mitään... ja tosi harvoin mä niitä näenkään.

Mitään tietoa mulla ei ole ennusteista tai muutenkaan tilanteen vakavuudesta... nettiä lukemalla olen sitten päätellyt, että huonolta näyttää, kun mulla on jotain ryyniä keuhkoissa. Ehkä saan jotain tietoa tilanteestani, kun hoito-ohjeet tulee ja käyn lääkärillä ennen hoitojen aloittamista.

Mulla on myös lääkäri vaihdellut koko ajan eli kun menen vastaanotolle, en koskaan tiedä, ketä mut ottaa vastaan... Sitten se pikaisesti yrittää saada jotain selvää mun potilaskertomusnipustani, että mistä on kyse, kun ei tunne tapausta. Mä yritän itse antaa pikaisen sepustuksen tilanteestani, miten osaan. Suututtaa aika lailla.

Onko teillä tuollaista?

Mulla on ikää 46v. Mun taistelemiseni tähän asti on ollut lähinnä sitä, että olen pannut pään pensaaseen ja yrittänyt unohtaa koko jutun. Sitten kun hoidot alkaa, on pakko taas kohdata asia... ja niin hassua kuin se onkin, juuri hiustenlähtö on asia joka pakottaa mutkin tajuamaan, että en todellakaan ole terve... kun en pysty enää sulautumaan massaan.

Mä nyt kerron tässä, että eniten mun mieltä juuri nyt painaa ihmissuhdeasia. Mä olen ns. sinkku, mutta tapasin muutama kuukausi sitten miehen ja hän suhtautui ihan ok ajatukseen, että mulla on ollut syöpä. Nyt kun se uusi, tilanne muuttui. Tietenkin häntä pelottaa... ja nyt vaikuttaa siltä, että pitää erota. Ymmärrettäväähän se on, kun ollaan tunnettu vasta vähän aikaa. Ei siinä mitään... mutta aika raskasta, kun on ollut just leikkauksessa... ja hoidot edessä... ja sitten pitää tämäkin käydä läpi. Mutta, kyllähän mä ymmärrän, ettei hän uskalla lähteä mukaan tällaiseen.

Miten teidän muiden ihmissuhteet on kestäneet? Vastatkaa, jos haluutte.

Tästä tuli nyt masentava viesti kai ymmärrettävästä syystä, kun tuo ihmissuhdejuttu rassaa, mutta yritetään tsempata. Pakkohan se on vain jaksaa. Mä olen kyllä käynyt juttelemassa psykollakin, mutta niitäkin palveluita on vaikea saada ainakin mun kotikaupungissa.

maris
maris | 8.4.2007 klo 19:02:01