Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ainahan se on mielessä...

Voimia sinulle jaksamiseen ja toipumiseen. Kyllä sinulla on oikeus olla myös heikko, vaikka alussa olisitkin jaksanut olla urhea ja tyyni.

Terveet eivät kyllä koskaan voi ymmärtää, mikä myllerrys ja maanjäristys sairastuminen on. Ei sen jälkeen kukaan meistä ole enää entisensä; joku ehkä on vahvempi kuin ennen, mutta kyllä me arvilla ollaan kaikki.

Tietynlaista tervettä itsekkyyttä on hyvä oppia viimeistään sairastuttuaan. Sinun ei varmastikaan tarvitse mitenkään erityisesti pitää näistä "ymmärtämättömistä" työtovereistasi, mutta yritä itse ottaa aktiivisesti yhteyttä niihin, jotka tunnet läheisemmiksi. Voimien mukaan voi yrittää löytää myös uusia ystäviä ja erilaisia vertaisryhmiä.

Minä itse en osaa ainakaan vielä tuntea minkäänlaista kiitollisuutta saamastani jatkoajasta, vaikka olenkin joutunut katsomaan kuolemaa silmästä silmään ja tässä nyt kuitenkin kirjoittelen. Kuultuani muiden kokemuksia ja näitä "jo 5 vuotta"-juttuja ajattelen aina, että haluan enemmän.

Yritän kuitenkin tehdä jokaisesta viikostani mahdollisimman hyvän. Rakennan kalenterini kanssa itselleni aikatauluja: yhdelle päivälle kauppoja ja hoidettavia asioita, toiselle jonkun ystävän vierailu, leipomispäivä jne, ja väliin aina lepopäiviä sohvalla maaten. Ajattelen, että parempia aikoja ja työhönpaluuta odotellessa päiväni olisivat sen verran hyviä, mitä itse pystyn järjestämään.

Positiivista mieltä ja rohkeutta kaikille.
asparagus | 18.1.2007 klo 18:47:44