Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Ainahan se on mielessä...

Hei! Tämä syöpädiagnoosi on minulla ollut vasta reilut kaksi kuukautta. Leikkaukseen menen vasta ensi viikolla. Kyllä täytyy sanoa, että syöpä on ensimmäisenä aamulla mielessä kun herään. Illat on helpompia ja yöt. Mutta aamut on aina yhtä ankeita. Johtuneeko se siitä ettei minulla ole vielä aloitettu mitään hoitoja. Yritän psyykata itseäni vaikka millä tavoin, mutta aina se tuolta mielen syövereistä putkahtaa esiin. En tahtoisi millään hyväksyä tapahtunutta. En ole paljon jaksanut kyläillä. Ulkoilla yritän päivittäin. Se vähän piristää.

Kyllä niitä hyviä hetkiäkin ajoittain tulee. Eihän tätä muuten jaksaisikaan. Mieheni on ollut suurena tukenani. Itse syövän sairastaneena hän tietää mistä on kyse. Ystävätkin yrittävät kovasti auttaa ja olen huomannut, että asiasta puhuminenkin on hyvä asia. Joskus se tosin nostaa ahdistuksen pintaan. Vähän riippuu siitä kenen kanssa juttelee ja mille tasolle ne jutut menevät.

Ulkona on satanut reilusti lunta. Lähden tästä lumitöihin ja sitten suihkuun. Lähden tänä iltana kahden työkaverini kanssa kolmannen työkaverin luokse kyläilemään. He kaikki ovat hyviä ystäviäni ja tukenani jo mieheni sairastaessa.

Kevät saapuu ja aurinko sen mukana.

Kehäkukka | 15.1.2007 klo 10:01:35