Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: : Re: Re: Re: Re: Huomenta kaikille tähän päivään!

Ja huomenta Hämeestä! :)

Tulihan se sadepäivä, tai ainakin harmaa, joten tänäänon kai siis pakko siivota. Olokin on paljon pirteämpi kuin illalla. Etoi pitkin ehtoota ja yöllä hikoilin ja suljin äkkiä silmäni herätessäni, ettei vellominen pistänyt sänkyä pyörimään. Nyt tulikin jo aiemmin tuo taxon äklövaihe, tai sitten se vain kestää pidempään! En ole kuitenkaan tarvinut pillereitä, tai oisihan niistä voinut apuakin olla, mutta olen nyt kärvistellyt kuitenkin ilman.

Kehäkukka, se metallinmaku liittyy vissiin siihen CEFin C-osaan, luin potilastiedotteesta, että se maku voi tulla jo tiputuksen aikana suuhun ja säilyä tai olla säilymättä muutamia päiviä. Luulen että taxo vie makuaistin lähinnä sen takia, että kielen pinta kärsii. Itselläni lähti ensimmäisen taxon jälkeen kokonaisia nystyröitä kielen pinnasta irti.

Nyt ei päässä ole vielä pahaa aknea, pyyhin niitä nyppyjä miedolla desinfiointiaineella. Ei ne varsinaisesti kipeitä mulla olleet viimeksi, sillä tavalla että olisin niistä kärsinyt, mutta rumia tietty. Tukkakin aristi vain vähän juuresta silloin kun se putosi. Ajoin sen viikonloppuna ihan nahkaksi, mutta kyllä kättä vasten terävä sänki tuntuu. Miten teillä on muut ihokarvat pysynyneet? Mulla putosi säärikarvat, kainalokarvat ja alapääkin harveni melko kaljuksi. Sen sijaan muut ihokarvat ovat kiinni kuin "tauti". Kulmat ja ripsetkin ovat vielä hyvin tallella. Mutta luulen että harventaja käy sen ekan CEFin jälkeen samalla tavalla kuin taxotereshokinkin jälkeen.

Luulen itsekin että mulla on pruskunto vielä aika hyvä, olenhan kymmeniä vuosia sen 10 km päivässä lenkkeillyt, elämänvaiheesta riippuen joko vaunuja tai rattaita työntäen, lasta rinkassa kantaen tai viime vuodet ihan omaa kehoani kuskaten. Olenkin nimittänyt koirani parhaaksi kuntouttajakseni. Parhaina päivinä (muutama ennen seuraavaa hoitoa) ei tuota tuskaa parin kolmenkaan tunnin maastohyppelyt, mutta esim. eilen kun oli väsypäivä, niin kyllä se rauhallinenkin patikkaretki (oltiin vissiin 3 tuntia, mutta liikuttiin hitaasti) vie mehut aika totaalisesti. Envan osaa olla liikkumatta ja kyllähän se liikkuminen näin hoitojenkin aikana varmasti edesauttaa kunnon ylläpitämistä edes jonkinlaisena. alashan suunta on, toki sen tajuan, mutta ehkäpä palautuminen on sitten syksyllä nopeampaa.. Toivossa on hyvä elää. Mutta mulla ei ole konttaavia lapsia enää hoidettavana, poika on jo melko vaivaton. Voin siis keskittyä itseeni ihan eri tavalla kuin alle kouluikäisten lasten äidit. Teillä se vasta rankkaa on, nostan kyllä hattua kun pyöritätte hoitojen ohella sitä arkea!

kai se on tuo oma lapsosensa kouluun lähetettävä, pieni aamu-ulkoilu hapekkaassa kelissä ja sitten täytyy löytää inspistä noiden tavaroiden keräilyyn lattialta ja imurin pyörittämiseen, plaah..
kevätmieli | 8.5.2007 klo 07:57:04