Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Usko tulevaan
Hei Lotteliini,kirjoitit hyvän havainnon tuosta henkisestä puolesta ja hoitohenkilökunnasta. Itselleni kun tuli tämä osastollaolojakso, niin huomasin mitenkä rauhassa me syöpäpotilaat saatiin sisätautiosastolla olla. Ei meitä oltu eristetty mihinkään, ihan samassa huoneessa oltiin kuin kaikki muutkin, mutta liikoja ei kyselty jaksamisesta tai voinnista, kunnes sitten joku hoitajista huomasi minun itkeneen, hui.
Sieltä tuli sitten aivan ihana, ikäiseni osastonhoitaja, jonka kanssa sitten juteltiin asiat ja tilanne halki. Kerroin miten rankkaa oli joutua jo heti ensimmäisestä tipasta vuoteenpohjalle, ja miten itsekään ei vielä ole osannut sopeutua tähän potilaana oloon. Miten kaikki on niin uutta, ja miten kova ikävä on lapsia ja puolisoa - ja ennen kaikkea niitä lapsia, joista esikoinenkin vasta aloittaa koulun.
Ensimmäinen kysymys tietenkin oli, että saanko jostakin henkistä tukea, ja kerroin että tämä puoli on minusta koko lailla kunnossa. Ystävät, läheiset, tuttavat ja tukiverkostot ovat aktiivisia ja mukana, ja heti jos yläpäästä alkaa vipata, niin tiedän kyllä mistä hakea apua. Omalle ikävälleen ja voimattomuudelleen ei aina vain mitään voi, ja silloin on hyvä tirauttaa itkut, vaikkei se taida nykyisiin tapoihin ihan sopia;) Pitäisi olla niin jäyhänä ja tiptop jopa sairaalaan kuoseissa - varsinkin jos sattuu olemaan päällepäin terveen ja hyvävoimaisen näköinen syöpäpotilas.
Kävi nimittäin niin, että samassa huoneessa oli toinenkin syöpäleidi, ja hänen sairautensa oli jo pitkälle edennyt. Emme vaihtaneet keskenämme sanaakaan, koska hänen valintansa oli olla ns. hiljaisuudessa, mutta omaistensa kanssa hän osoittautui hyvin lujaksi, kirkasälyiseksi ja lämpimäksi naiseksi, joka osasi ottaa myös ympäristöään ja muita ihmisiä huomioon. Hänessä oli paljon sellaista, josta itsekin olisin voinut ottaa oppia, mutta kun itse on vasta alussa ja toinen on jo niin pitkän tien päässä, ei siihen löytynyt mitään sanoja. Hänellä oli jo aikuiset lapset ja minulla nuo pienet pojat, ja kumpikin huolehti omistaan parhaiden voimiensa mukaan. Nainen lähtikin pian kotiinsa, heti kun kynnelle kykeni, ja minun katseeni saattoi vain kunnioittaen saatella hänen lintumaista olemustaan kynnykselle. Siinä kävi yhtä ja toista omastakin tulevaisuudesta mielessä, mutta sitä matkaa en aio vielä tässä vaiheessa murehtia. Näky siitä, että ihminen ja rakastaa ja tulee rakastetuksi oli niin kaunis, että sitä kuvaa mikään ruumiin raihnaisuus ei voinut murentaa.
Terveisin
Karhutar
- Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaantautinen
- Re: Usko tulevaansyöppis
- Re: Usko tulevaanKarhutar
- Re: Usko tulevaanhelmikuu
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaanKarhutar
- Re: Usko tulevaanKarhutar
- Re: Usko tulevaanjulia
- Re: Usko tulevaanMeriTuuli
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaankutri
- Re: Usko tulevaantautinen
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaansanteri
- Re: Usko tulevaanhelmikuu
- Re: Usko tulevaan-miu-
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaanSartsa
- Re: Usko tulevaanjulia
- Re: Usko tulevaanLotteliini
- Re: Usko tulevaanMeriTuuli
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaanKarhutar
- Re: Usko tulevaanMeriTuuli
- Re: Usko tulevaankevätmieli
- Re: Usko tulevaanpeevikki
- Re: Usko tulevaanKarhutar
- Re: Usko tulevaanpeevikki
- Re: Usko tulevaan-miu-
- Re: Usko tulevaanHillevi
- Re: Usko tulevaanjulia