Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko tulevaan

Hei siskot

Mulla ei pitäisi kaiken järjen mukaan olla mitään syytä alakuloon, kun ennusteet ovat hyvät eikä kuukautisiakaan voi enää syyttää - ja silti riepoo niin vietävästi. Ehkä se liittyy koulujen alkuun, kun talo hiljeni totaalisesti eikä ole lasten ääniä ja touhuja ympärillä. On vain tämä hiljaisuus ja omat mietteet - tila, josta nautin suunnattomasti vielä keväällä, kun opiskelin kotona enkä vielä syövästä tiennyt! Helle on myös ottanut voimille kovasti, nyt olen oikein iloinen virkistävästä sateesta.

Olen selaillut kansalaisopiston ohjelmaa ja miettinyt, mitä jaksaisin. Pitää noitten ceffien mukaan suunnitella. Sen sentään päätin, että aloitan pilateksen, lienee sopivan levollista tähän tilanteeseen, kun en voi kuvitella mitään aerobicceja tai muita.

Olen lukenut myös psalmeja, joissa kulkee tunteiten kirjo niinkuin itselläkin: välillä on ihan huippua mutta usein myös aikamoista alhoa. Niinkuin vaikka tämä: "Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Lievitä sydämeni tuska, ota pois minun ahdistukseni." Ps. 25:16-17

Tuosta psyykkisestä puolesta muuten: koko tämän prosessin aikana ei kukaan hoitoihminen ole kysynyt, miten henkisesti jaksan, tai miten perhe jaksaa. Teknisesti hoito on ihan loistavaa mutta tämä henkinen puoli on siis täydellisesti retuperällä.

Pitää kai vain yrittää hyväksyä se, että päivät ovat erilaisia ja että huomenna voi kaikki olla taas paremmin.

Lotteliini



Lotteliini | 17.8.2007 klo 10:33:22