Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko tulevaan

Heippa taas Karhutar
Ja ollos hyvä vaan. Olen iloinen, jos voin jotenkin helppiä.
Tajusin tuota edellistä viestiä vielä uudelleen lukiessa, että saatoin vaikuttaa itsekkäältä, kun puhuin vallan omista lapsenlapsistani, mutta meidän perheessä ne ovat minun. Olen eronnut lasteni isästä ja minulla on nyt uusi mies. Ollut kohta 7 vuotta. Hänellä on omia lapsia 5, mutta ei vielä omia lapsenlapsi, tosin käytännössä nämä kyllä ovat meidän yhteisiä, ja appiukkonikin on näille kaikille kuudelle Kallevaari. Haluan kertoa sinulle hauskan tarinan. Se tapahtui jokunen vuosi takarin pääsiäislauantaina paikallisessa kuppilassa. Istuimme mieheni kanssa kahdestaan, kun pöytäämme tuli mies ja alkoi valittamaan kuinka kamala päivä hänellä oli ollut murrosikäinen tytön kanssa. Tunnin siinä vuodateltuaan, kysyi onko meillä lapsia? Mieheni vastasi on; yhteensä kahdeksan. Mies joi tuopin tyhjäksi ja vaihtoi paikkaa. Olemme nauraneet tätä juttua monet kerrat.
Nämä kahdeksan lasta, ovat kaikki aikuisia ja käyvät meillä usein. Vain minun nuorimmaiseni asuu samalla paikkakunnalla kuin me, eli kun toiset tulevat kyläilemään, niin se on lähes aina yökyläilyä. Olenkin sanonut harrastuksekseni majatalon pidon. Minusta se on aivan ihanaa. Olen äärettömän iloinen että sekä minun, että mieheni lapset viihtyvät kanssamme. Jopa juhannukseksi mieheni esikoinen yli 30 tuli poikaystävänsä kanssa kaupunkiin viettämään juhannusta kanssamme. Minusta se oli jotakin aivan ekstraa.
No taaspa tuli " läpätettyä".
Ei kun terkkuja jälleen toivoopi Peevikki
peevikki | 17.8.2007 klo 21:12:32