Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko tulevaan

Hei kaikille!

Ahdistus jäytää mieltä täälläkin, onnellinen tietysti olen siitä että hoidot ovat ohi, säteiden päättymisestäkin on jo kuukausi.

Kävin psykologin kanssa juttelemassa ja käyn vielä muutaman kerran. Joskus talvella tuntui etten tarvi ammattiapua, mutta tuntui todella hyvältä puhua synkistäkin tuntemuksistaan ulkopuolisen ihmisen kanssa joka ei sanonut kuten tutut "ei kannata murehtia etukäteen" tai "yritä ajatella positiivisesti, olet nyt parantunut".

Puhuttiin myös tuosta ihmisten suhtautumisesta ja tuntui hyvältä ihan ääneen myöntää, että olen pettynyt joihinkin läheisenä pitämiini ihmisiin, jopa sukulaisiin. Toisaalta suhde joihinkin ihmisiin on sairauden aikana vahvistunut.

Eikä se niin toimi, että ihminen voisi itse päättää mitä ajattelee. Aivot tässä jotenkin työstää tapahtunutta vähän jälkijunassa ja pelko ja ahdistus tässä tilanteessa on normaalia, ehkä enemmän epänormaalia olisi jos ei tuntisi mitään. Jokainen reagoi omalla tavallaan, vaikka niin samanlaisia on teidän muiden tuntemukset, että voisi olla oma kirjoittamiani.

Asioita en vielä uskalla suunnitella kovinkaan pitkälle eteenpäin, ja kaikkeen liittyy JOS sana. Jos tauti ei uusi niin voisi tehdä sitä tai tätä. Toisaalta hyväkin, että on oppinut elämään tätä päivää.

Kun tieto sairaudesta tuli, kauhistutti rinnan menetys ja hiusten lähtö, kun hoidot oli päällä tuntui ne varsin pieniltä asioilta. Nyt on taas turhamaisuus palannut ja ei millään jaksaisi odottaa hiusten kasvua, mikä kiire niillä nyt yhtäkkiä on kun on ollut puolivuotta kaljuna. Nyt on epätasainen 1-3 cm tukka, josta ei kyllä paraskaan kampaaja saa mitään aikaiseksi pitkään aikaan.

Halaukset kaikille, koettakaa jaksaa, olette niin tärkeitä.

Sartsa
Sartsa | 17.8.2007 klo 09:06:13