Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko tulevaan

Hei Helmikuu,

Täsmennän sen verran viestiäni, että nyt kun sytostaatit ovat vielä päällä, niin en ota magnesiumia purkista, vaan ravinnosta, lähinnä maitotuotteista. B- ja C- vitamiinia kylläkin täydennän normaalien vuorokausiannosten puitteissa, siinä vaiheessa kun veriarvot ovat alhaalla ja väsymys on suurin. Obsidania (rautaa) otan myös, jos mitään ei-yhteensopivaa antibioottikuuria ole päällä. Ja tämä rautalisä vain ehkä noin viikon ajan hoitojen lomassa (yhden tipan kokemuksella).

Olen aina kuvitellut, että ravinnelisäkielto koskisi vain sytostaattihoitoja, mutta onko todella niin että myös sädehoitojen aikana kaikki hivenaine- ja vitamiinilisät on kielletty? Rasvaliukoisten vitamiinilisien rajoittamisen ymmärrän, mutta muuten en näe mitään järkeä siinä, että ihmiseltä estetään mahdollisuus hoitaa omaa hyvinvointiaan sen oman kokemuspohjaisen tiedon pohjalta, jota voi olla paljonkin.

Omasta mielestäni olen aina nauttinut vitamiineja ja kivennäisaineita hyvin järkevästi, enkä ole koskaan ylittänyt suositeltuja annoksia, en edes kilpaurheilu-urallani saati sitten kuntoillessani. Kaikenlaisia ehdotuksia olen kuullut, miten kromi tekee tätä ja sinkki tuota (mm.), mutta jokainen omalla kohdallaan tekee johtopäätökset, mikä hänelle sopii ja mitä hän oikeastaan tarvitsee.

Oman tautijaksoni aikana olen kyllä huomannut että dialogia koululääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitojen välillä voisi olla enemmän ja että yleensäkin riippumatonta syöpätutkimusta tarvittaisiin lisää. On hyvin surullista, jos jokaisessa tutkimuksessa on jonkin lääke- tai rohdosvalmistajan lehmä ojassa, mutta toisaalta, miten hoidot kehittyisivät, ellei myös teollisuus antaisi tutkimukseen rahaa? No, nämä nyt ovat pohdintoja ehkä kaukana alkuperäisestä aiheesta, mutta kyllä sitä tuntee lievää kauhua/huolta kun katsoo, miten pilleri- ja purkkimäärä lääkehyllyllä kasvaa, koska aikaisemmin siellä ei todellakaan ollut kuin vain mainitut vitamiinit ja allergialääkkeet.

Se, mikä minua itseäni erityisesti sieppaa, on se että kokonaisvaltaisuus puuttuu välillä syöpähoidoistakin kokonaan. Nimittäin, jos tulee sivuoireita, niin silloin ollaan oireenmukaisessa hoidossa, joka voi olla ihan mitä vaan hoitavasta yksiköstä, lääkäreistä, vuodenajasta ja vuorokauden ajasta riippuen - sen verran epämääräiseltä se toiminta ensiapupolilla ja osastolla minun silmiini näytti.

Lääkärit kyllä näyttävät osaavan asiansa, mutta heillä on vain rajoitetusti potilasta kohden aikaa. Niinpä ei ole mahdollisuutta jakaa ja saada tietoa. Pitää olla itse aktiivinen ja vaikka toistamalla toistaa omaa viestiä. Mutta mitä sitten, kun voimat ovat vähissä? Kun jaksaa vain nukkua ja vähän syödä? Eipä käy hoitajia vuoteen vierellä kyselemässä vointia, muuta kuin kierroilla, aamupesulla ja jakamassa lääkkeitä. Ja tämän näin sisätautiosastolla, missä meitä oli potilaita laidasta laitaan, eri ikäisiä ja eri kuntoisia.

Yleensäkin, tuo ensimmäisen Taxotere-jakso oli minulle opettavainen kokemus, tippuivat suomut silmiltä tämän nykyisen terveydenhuollon laadun suhteen. Ensimmäinen ajatus oli hyvin masentava ja jopa lannistava, mutta sitten kun kunto koheni ja kuume hellitti, aloin taas katsella maailmaa eri tavalla. Uskalsin jopa nauttia murhadekkareista, kun ymmärsin etten siltä istumalta voi parantaa maailmaa... Kunhan parantaisin ensin itseni, ja ottaisin vastaan sen avun mitä minulle ehkä vähän puolihuolimattomastikin tarjotaan;D

Kotona kyllä iski taas masennus, kun en ollut ihan heti kunnossa, mutta omatekoinen ruoka ja pienet matkat kotimaassa tekivät kyllä terää. Pieniä asioita sain myös toimitettua, ihan sitä varten, että jos väsymys myöhemmin kasvaa, on edes muodollisuudet hoidettu ja saatu kuntoon Kelan yms. tahojen kanssa. Uskomattomasti ne maksukatotkin alkavat tulla nyt jo täyteen.

No, me ollaan kuitenkin kaikki samassa veneessä, eikö vain? Välillä joku jaksaa soutaa ja välillä toinen huopaakin, niin ettei se nyt venettä kaada, vaikka tuntuukin ettei matka oikein etene - ei ainakaan niin mutkattomasti, kuin etukäteen oli toivonut. Muttamutta, yritetään silti tehdä tästä avartava kokemus. "Avaruus" on meidän sisällämme, mutta myös ympärillämme:)

T. Karhutar
Karhutar | 16.8.2007 klo 10:00:39