Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Usko tulevaan

Hei Kevätmieli,

Tulevaisuuden ennustaminen on niin vaikeaa, ja lääkäritkin ovat siinä taidossa hyvin tumpeloita. Tuossa mielentilassa ei ehkä kannata lukea "Parantunut hoidosta huolimatta" -kirjaa, mutta jonakin toisena päivänä se voi jo naurattaa, mitä kaikkea hullua epikriiseihin on päässyt putkahtamaan, joko lääkärin tai puhtaaksikirjoittajan virheestä.

Minulla on sellainen lääkäri, joka ei mielellään puhu ennusteista tai suhteellisista elossaololuvuista, koska ne eivät oikeastaan kerro minun tilanteestani mitään. Doketakselin ja herceptinin yhdistelmää on annettu vasta vähän aikaa, ja pidemmän aikavälin tutkimustulokset puuttuvat. Näin ollen voin uskoa - tai olla uskomatta - alustaviin seurantatuloksiin, jotka ovat kuitenkin hyviä.

Se on kyllä totta, että pitemmälle ehtineet taudit uusivat todennäköisemmin, ja kyllä minäkin olen tiedostanut sen, että jossakin vaiheessa minun paikallisesti levinnyt, gradus III syöpäni saattaa lähteä liikkeelle. Mutta niinkuin Raamatussa sanotaan, en voi tietää hetkeä, en aikaa. Se annetaan, mikä annetaan. Raamatussa puhutaan myös taivaanlinnuista sekä lapsista, ja erityisesti oman kuumejaksoni aikana tunsin taas tulleeni taas lapseksi - sillä lapsena sairastelin hyvin paljon virtsatie- ja poskiontelotulehduksia. Silloin sain kyllä avun, ja näyttä siltä, että nytkin. Syöpä on sitten eri asia, mutta toivotaan parasta.

Liitän tähän loppuun voimakertomuksen, jonka olen kertonut täällä ehkä aiemminkin, mutta hyvää viestiä kannattaa toistaa, ja se kuuluu näin:

”Eräänä yönä mies näki unen. Hän uneksi kävelevänsä rannalla Herransa kanssa. Hän näki edessään ohikiitäviä tapahtumia elämästään. Hän huomasi monen kohdalla hiekassa kahdet jalanjäljet, omansa ja Jumalan.

Kun viimeinen näkymä vilahti hänen silmiensä ohitse, hän tarkasteli kaikkia jalanjälkiä hiekassa. Hän totesi, että monesti hänen elämänsä varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän pani myös merkille, että näin oli aina ollut hänen elämänsä aallonpohjissa ja murheellisimmissa vaiheissa. Asia vaivasi häntä kovin ja hän kysyi siitä Jumalalta.
”Herra, kun aikoinani päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi kanssani koko matkan. Mutta nyt huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi jätit minut silloin, kun tarvitsin Sinua eniten.”

Jumala vastasi: ”Rakas, kallis lapseni, rakastan sinua enkä jättäisi sinua koskaan. Kun näet koettelemustesi ja kärsimystesi aikoina hiekassa vain yhdet jalanjäljet, silloin minä kannoin Sinua.”

Voimia Sinulle, Kevätmieli, ja siunausta matkaasi!

T. Karhutar
Karhutar | 16.8.2007 klo 10:19:46