Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Uskotko syövästä paranemiseen?

Iltaa vaan kaikki!

Olen seurannut näitä teidän juttuja. Olen aina työntämässä nokkani joka paikkaan joten ajattelin etten enää tähän sotkeennu. Nyt on kuitenkin ihan pakko kertoa omasta kokemuksesta.

Parikymppisenä sairastuin keuhkotautiin (tubi). Parantolaan mennessä ajattelin "täältä en ainakaan omin jaloin pois kävele". Lähtiäisiksi lääkäri evästi "voi tyttö rukka jos olisit sairatunut sota-aikaan niin kuolisit varmasti". Tässä nyt olen kärvistellyt yli 40 vuotta toisten ilona, toisten riesana. OLEN OLLUT KEUKOVAMMAINEN YLI 40 VUOTTA. Seuraavaksi iski perintö eli mutkan kautta reuma. Ei ole tavallista nivelreumaa vaan sellaista missä immuunijärjestelmä hyökkää omaa kroppaa vastaan. Normaali immuunijärjestelmä puolustaa omaa kroppaa. On varsinainen riesa. Lisukkeina tulee, jos on tullakseen sisäelinten tuhoutumisesta keliakiaan. Tietysti kaikki mitä siihen väliin mahtuu. Nyt on jo iskenyt ruunasulatusjärjestelmään. Saa nähdä mikä on seuraava juttu.

En ennättänyt toipua reuman diagnoosista kun ilmoitettiin "rintasyöpä gradus III". Joo, osapoisto, sytostaatit, verensiirrot, antibioottikuurit ja sädetykset. Pahimpaan aikaan olin varma etten seuraavaa kesää näe. Hyvä että kestin omilla jaloilla. Yksivuotistarkastus onnellisesti ohi. Syöpä ei ole ilmoittanut olemassaolostaan. Tiedän että jossain se luuraa.

Syöpä ei minua tapa. Sen tekee joku muu sairaus. Olen esittänyt aina toiveenani että pääsisin lähtemään suoraan seisovilta jaloilta. Minun tuurilla sekään ei tule onnistumaan. Miksi kaikkien näiden sairauksien jälkeen kuolisin syöpään? Tunnen ja tiedän ihmisiä jotka ovat eläneet syövän jälkeen vuosikymmeniä. Ne jotka on kuolleet on kuolleet vanhuuttan tai muuhun sairauteen.

Pidetään elämän syrjästä kiinni kaksin käsin. Jos se ei riitä niin puraistaan hampaatkin sen laitaan. Me selviämme yhteisvoimin.

Valoisia päiviä niin mielen kuin syövänkin suhteen ja tietysti aurinkoa kevääseen. t. kielo

kielo43 | 10.4.2007 klo 20:39:19