Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Uskotko syövästä paranemiseen?

Aurinkoista huomenta kaikille!

Toivottavasti arki pyhien jälkeen alkaa valoisammissa merkeissä kaikilla! :))

Tuttuja tuntemuksia tuo tulevaisuuden miettiminen.Itsellä ainakin nyt sytojen aikana ensin menee toista viikkoa pahimmista sivuoireista toipumiseen ja sen jälkeen alkaa henkinen puoli rassata ja sitä alkaa miettiä taudista selviämistä tai siihen menehtymistä.Raskasta se on kun itse ei voi tautiin vaikuttaa eikä kukaan voi luvata paranemisesta ja muustakaan mitään,kun kukaan ei tiedä miten tässä käy.
Tiedän vielä pari tutun tuttua,jotka eivät taudista selvinneet.
Muut ihmiset sitten heti vakuuttavat aina, että tästä kyllä selvitään,mitäpä muuta voisivatkaan.Se ei kyllä omaa oloa aina paranna ,sillä kaikki on epävarmaa kuitenkin.

Vaatii varmaan kyllä paljon asioiden läpikäymistä oman pään sisällä,jotta pystyy jatkamaan elämää tämänkin taudin kanssa.MIten suhtautua tähän,että rintasyöpä on yksi krooninen tauti kuten diabetes tai verenpainetauti? Syöpä on kuitenkin syöpä..Tässä vaan omat keinot vaikuttaa taudin kulkuun ja ennusteeseen ovat huonot!
Olen miettinyt myös pitäisikö hakeutua psykologin tms kanssa juttelemaan tästä.
Tässä sytoputkessa on varmasti helpompi olla kuin hoitojen jälkeen,jolloin saa tosiaan miettiä elämän jatkumista ja töihin paluuta.
Jostain se vahvuus pitäisi löytyä asian käsittelyyn ja hyväksymiseen,koska muuta vaihtoehtoa ei ole.
Omaisten kanssa asian käsittely ei ainakaan minulla onnistu.Kun yritin jotain keskustella mieheni kanssa tämä heitti vähän ivallisesti " että aiotko sä nyt kuolla vai?!"

Asiat olisi pohdittava,toisaalta olisi mukava jatkaa arkea kuin mitään ei olisi tapahtunut..
Puuttuva rinta vaan ei anna unohtaa asiaa eikä enää voi toivoa niin kuin ennen leikkausta,että se patti olikin vain unta..

Huh!Kai tässä pitää miettiä asioita sopivassa määrin ja sitten taas painaa arkea liikoja miettimättä..
Tämä keskustelupalsta on kyllä aarre!Huomaa,että muillakin pyörii mielessä samanlaisia ajatuksia ja ongelmia eikä olekaan yksin..

Uskoa,toivoa paranemiseen ja voimia käsitellä sairauteen liittyviä asioita kaikille!

tautinen | 10.4.2007 klo 08:37:01