Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Uskotko syövästä paranemiseen?

Minua kävi jo sairaalassa katsomassa psykiatrinen sairaanhoitaja, sain hänen numeronsakin vastaisuuden varalle.

Onkologi tarjosi ensimmäisellä käynnillä mahdollisuutta osallistua psykologin vetämään hiljattain rintasyöpään sairastuneiden keskusteluryhmään. Toistaiseksi olen käynyt vain syöpäyhdistyksen tukihenkilöpalaverissa kaksi kertaa katsomassa eloonjääneitä rintasyöpäpotilaita ja purkanut tunteitani näillä vertaistukipalstoilla.

Terveyskeskuksen omalääkäri käski ottaa yhteyttä ja käydä purkamassa sydäntä, minun tai mieheni, jos siltä tuntuu.

Uskon, että apua on saatavilla. Toistaiseksi olen selvinnyt omin voimin, ilman masennuslääkkeitä. Pääosin olen pirteä ja positiivinen, sitten saattaa se lillukan tsunami vyöryä niskaan jonain päivänä, kuten eilen. Itseasiassa sellaisina hetkinä pitäisi poistua kotoa, ulos, jonnekin. Ihmisten ilmoille, soittaa ystävälle tai jotain. En ole masennukseen taipuvainen ihminen. Käyn kyllä joka surussa siellä todella pohjalla, murehdin asioita etukäteen niin että kun ne toteutuvat, olen suurimman surun jo käynyt läpi. Sen jälkeen alkaa selviytyminen.

Kävin taas tänään tunnin metsälenkillä aamupäivällä, söin hyvin ja nukuin pienet päiväunet. Illaksi lähden taas pelastuskoiraharjoituksiin. En aio antaa periksi. Vaikka sairastaisin syöpää, ei se estä minua olemasta muilta osin sama ihminen kuin ennen. Aion edelleen lähteä etsimään kadonneita keskellä yötä, jos vain jaksan. Olen edelleen sama äiti ja puoliso, joskin väsyneempi ja siivoan harvemmin, enkä tee aina valmista ruokaa. Ainut yhteisö, jonka ulkopuolelle olen tuntenut jääväni, on työyhteisö. Ehkä senkin takia stressaan sitä työhön palaamista, vaikken missään nimessä jaksaisi, enkä edes haluaisi olla nyt töissä. Hassua, sanoin esimiehelleni ennen tietoa sairaudestani, kun olin kuumeisena töissä, etten halua olla korvaamaton.. Kun palaan töihin, ilmoitan, etten aio tehdä enää päivääkään töitä sairaana. Jos olen kuumeinen tai tunnen oloni työkyvyttömäksi, jään kotiin. Jos he nyt pärjäävät ilman minua lähes vuoden, pärjäävät he kyllä jatkossa päivän pari!

Kai nämä kaikki tuntemukset kuuluvat osaksi tätä sairautta. Osin tunneailahtelut voivat johtua hormonitasapainon järkkymisestäkin nyt solunsalpaajahoidon ja tulevan hormonihoidon aikana. Saas nähdä vieläkö elimistöni yrittää jatkaa kuukausittaista kiertoaan, vai tyrmäsikö jo ensimmäinen taxo sen toiminnan.

Toivottavasti minullakin on veriarvot huomenna kunnossa, että saan torstaina seuraavan erän. Sissimieliala alkaa taas nousta! =)

Ainiin, luin juuri KuntoPlus lehdestä, että tutkijat ovat onnistuneet tuhoamaan keuhkoista syöpäkasvaimia jäädyttämällä ne. Seuraavaksi he koittavat saada saman aikaiseksi muualla elimistössä. Lisäksi apteekin lehdessä kerrottiin, että on kehitteillä jokin täsmälääke, jolla tuhotaan syöpäkasvaimen verenkierto, jolloin syöpäsolut kuolevat ravinnonpuutteeseen. Ei menetetä toivoa, eikä luovuteta, vaikka välillä vähän synkistelläänkin, jookos? :)
kevätmieli | 10.4.2007 klo 14:53:22