Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Uskotko syövästä paranemiseen?

Hei vaan kaikki!
Olen lukenut paljon juttuja psyykisestä kunnosta syövän yhteydessä. Masennus tulee herkästi, jos on siihen taipuvainen, itku tulee usein ym. Kerronpa omat kokemukseni.

Sairastuin rintasyöpään v. -93, tuli säästävä leikkaus, sädehoito ja 5 v. Tamofenlääkitys. Olen luonteeltani kovin herkkä, masennukseen taipuvainen ja jo kerran masennuksen sairastanut. Sairastuminen on kauhea shokki, minulla ei ollut mitään mielialalääkkeitä tms. silloin ja kesti 2-3 vuotta ennen kuin pääsin syövästä niskan päälle ja voin esim. kertoa siitä muille. Olin silloin 45v.
V. -99 tuli burn out, masennus iski päälle totaalisesti mutta mielenterveystoimiston avulla, keskusteluin ja lääkkeillä, siitäkin selvittiin. Mielialalääkitys on ollut siitä asti, nyt jo monta vuotta Efexor.

Viime syksynä terve rintani turposi ja punoitti kuin rintatulehduksessa. Vihdoin selvisi että syöpähän se siellä taas, tammikuun alussa kokopoisto ja kainalon puhdistus, sielläkin oli 8 imusolmukkeessa syöpäsoluja. Tällä hetkellä 6 sytokuurista 4 on käyty, sitten sädehoito ja 5 v. lääkitys.
Jos minulla ei olisi ollut tuota Efexoria, olisin vaipunut aivan pohjamutiin, varmaan vaan itkenyt ja ollut aivan apaattinen ja masentunut. Efexor on sopinut minulle tosi hyvin ja pitänyt pinnalla tämän sairauden aikana.
Suosittelen kaikille, joilla masennus tuntuu alkavan vaivata, käyntiä psykologilla tai vastaavalla. He ovat ammatti-ihmisiä ja ymmärtävät eri tavalla kuin oma kotiväki. Myöskin lääkkeitä on paljon erilaisia, jos keskustelu ei riitä. Minut ainakin on Efexor henkisesti pelastanut, korvien väli on sellainen että jotain välittäjäaineita on tainnut jäädä pois kun minua on rakennettu.
Tellervo48 | 10.4.2007 klo 19:05:15