Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Viimeinen rivi putosi edellisestä viestistä pois..

Minulla hyvin samanlaisia ajatuksia kuin Maritalla. Nyt juutuin tähän tietokoneelle ja en oikein saa itseäni liikkeelle. Jotain mielekästä tosiaan pitäisi keksiä jokaiselle päivälle. Välillä se onnistuu ja välillä ei kuten Marita sanoi.

Mukava kun Sinulla on teatterireissu edessä. Toivottavasti piristyt ja saat siitä uutta iloa. Minua myös rasittavat ihmisjoukot. Jotenkin on hyvä palata tähän omaan kotiloukkoon ikään kuin turvaan. Mutta toisaalta liikaakaan ei tietenkään kannattaisi eristäytyä. Sen tasapainon kun osaisi pitää.

Minäkin koen itseni niin vajavaiseksi ja epätäydelliseksi tämän leikellyn ruumiini kanssa. Mieheni on myös yllättävän hyvin ollut tukenani, mutta nyt koen jotain etääntymistä suhteessamme. Itsekin vetäydyn kyllä omaan maailmaani. En enää takerru ja tukeudu häneen niin kuin sairauden alkuvaiheissa.

Minulla on myös noita luopumisen tunteita aika usein. Kai sitä ihminen suojautuu jotenkin sillä tavalla, että mielessään luopuu asioista eikä suunnittele tulevaa. Se ei tietenkään ole mitenkään toivottavaa eikä oikeaa käytöstä, mutta näin vain on. Jotenkin olo on sellainen turta, ei niinkään ahdistunut ja pelokas kuin alkusairauden aikana. Mutta harvoin tulee sellaisia riemukkaita ajatuksia ja tulevaisuuden uskoa.

Anteeksi, että kirjoitan näin synkkiä asioita. Johtuneeko tuosta harmaasta säästä. Vai pitäisikö minun päästää itku ulos. Olen monta kuukautta nyt ollut itkemättä. Toki kyyneleitä ja pientä itkua on tullut silloin tällöin, mutta ei sellaista puhdistavaa itkua. Tuo Efexor-lääkitys varmaan jotenkin "lukitsee" tunteita, etteivät ne pääse valtoimenaan vellomaan.

Ei, mutta kyllä nyt täytyy nousta tästä tietsikalta ja lähteä jotain puuhastelmaan.
Kehäkukka | 10.5.2007 klo 10:42:48