Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kun yksin ei enää jaksa

Hei kaikille.
Minä menetin poikani 43v maksa syöpään.Puoli vuotta sitä uskoi ja toivoi,että ihme tapahtuisi,mutta ei.Ikävä on kova,mutta täytyy yrittää eteenpäin päivä kerrallaan.

Kun näen iloisia ja hymyileviä ihmisiä,niin ajattelen että heilläkin voi olla suuri suru,vaikka sitä ei ulkopuolinen tiedä.Onneksi minulla on mieheni ja vanhempi poikani perheineen suurena tukena.Miniäni jäi kahden lapsen kanssa yksin,poikani kuoltua.Onneksi meillä on tosi hyvät välit heidän kanssaan,että olemme tukena toinen toisillemme.

Iloakin on meille suotu murheen keskellä.Elokuussa saimme 2 lastenlasten lasta lisää.Heitä on nyt 4.Ei ehtinyt nuorimmainen näkemään ensimmäistä lapsen lastaan. Lasten lapsia on 8,heistä on paljon iloa ja lohtua.

Suurin suru vie oman aikansa,mutta onneksi löytyy sitten niitä iloisiakin asioita,vaikka alussa en uskaltanut edes nauraa.Tuli sellainen tunne,että ei voi olla iloinen mistään.

Jaksamisia surun keskellä.
LAR | 20.9.2007 klo 12:41:58