Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kun yksin ei enää jaksa

Äitini aivoihin levinnyt keuhkosyöpä etenee melko hitaasti, mutta vointi on jo melko huono. Muisti yltää viisi minuuttia taaksepäin. Persoona onh muuttunut. Tätä on jatkunut nyt jo 8kk. Äiti on saattohoitokodissa. Kävin lääkärissä sanomassa, etten jaksa enää. Tuntuu kuin joku istuisi rinnan päällä, on vaikea hengittää. Itku tulee vähän väliä. En jaksaisi nousta sängystä. Yhtenä päivänä nukuin 18 tuntia putkeen. Silloin päätin hakea apua. Tämä suru kävi liian raskaaksi. Lääkäri sanoi minun ongelmani olevan vain suunnatonta surua. Avuksi sain lämmintä kättä. Kuinka kauan ihminen voi jaksaa surua? Mitä tapahtuu kun äiti kuolee, kun nyt olen surrut jo 8 kk?

Kiitos teille kaikille, jotka käytte näillä sivuilla kertomassa kokemuksianne. Välillä olen suunnattoman katkera ihmisille, joilla asiat ovat hyvin. En osaa enää iloita toisten puolesta. Oma elämänilo on kadonnut. Miksi suunnitella tulevaa, jos itselle käy niin kuin äidille? Elämä loppuu 52-vuotiaana. Näillä sivuilla näkee, kuinka paljon tuskaa mahtuu maailmaan. Arjessa vain tuntuu, että kaikilla muilla asiat ovat hyvin...
tötty | 12.9.2007 klo 15:43:35