Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kun yksin ei enää jaksa
Hei Underworld !!Vastailen sulle omasta näkökulmasta asioita,jotkut tottakai tuntevat toisin.Minä olen käynyt psykiatrian erikoislääkärillä,joka on suht inhimmilinen lääkäri, ainoa paha puoli on siinä kun se kirjoittaa aina niin vahvat lääkkeet että tuntuu kuin olisi pilvessä(en kyllä tiedä millaista siinä on olla).Ainahan puhuminen jonkin verran auttaa mutta ei niin paljoa koska eihän kukaan toinen voi tietää,tuntea, miltä tuntuu koska jokainen kokee asiat erilailla.
Minä menetin äitini 2kk sitten mahalaukun syövälle.Minä olen koko ajan itkuinen,en oikein jaksa ajatella muuta kuin äitiäni pieni poikanikin valitetttavasti jää toiseksi vaikka poika tarvitsisi minua paljon.Ja rakastan lastani ylikaiken koska minulla ei ole muita kuin poikani.Sitä olen minäkin kysellyt itseltäni kuinka olla hyvä äiti pojalle kun oma elämä riekaleina.Äidin kuolema on varmasti raskainta mitä ihminen voi kokea,äiti on ihmiselle kuitenkin se tärkein ihminen.
Minä mietin myös kuinka selvitä tästä,todella huonolta näyttää,tämä viikko on ollut pelkkää itkua ja pahaa oloa,kyselyä MIKSI? MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA?
Minulla ei ole oikein ketään kenelle puhua,itsekseni mietin asioita.Tätini ja naapuri on ainoita joille puran oloani,tuntemuksia.On tiettyjä ihmisiä joille "erehdyn" kertomaan tuntemuksia niin sanovat vaan että on hyväksyttävä jo tapahtuma,elämän täytyy jatkua ym kliseitä.Minua loukkaa tuommoiset,minunko pitäisi hyväksyä äitini kuolema?Minun suruani tämä on ja en voi nappia painamalla lopettaa suremista,aika sen tekee.En minäkään nauti olotilastani että itken näin päljon mutta kun en mahda sille mitään että itkettää niin paljon.Rakkaudesta äitiini nämä kyyneleet valuvat,jos äiti ei olisi ollut niin rakas ja tärkeä minulle tuskin oloni olisi tämmöinen.En ole, enkä halua ollakkaan kova,kylmä ja tunteeton ihminen.Minä osaan kyllä puhumisen taidon,mutta kun ei ole kelle puhua.Minä osaan selittää tämän raivon,vihan,katkeruuden ja epätoivon syyt.Jos minulta ei olisi otettu äitiäni pois niin en tuntisi näin.Kaikki on äidin kuolemasta johtuvaa.Taivaan Isä teki sellaisen tempun,vihonviimeisen,kun otti minulta äidin pois.Olen kapinoinnut Jumalaa että minkälaisen tampun nyt teit. MIKSI ???Eikö olisi joutavampia ihmisiä ollut ketä pois ottaa,ihmisiä jotka vuosi kaupalla makaavat sairaalassa,terveyskeskuksessa vuoteen omina.Vaipoissa jotka vaihdetaan kun hoitajalla aikaa,syötetään,juomaa saat silloin kun hoitajalla on aikaa juotella,Kerran viikossa pääset pesulle jnejne.Miksi otetaan tämmöinen ihminen pois jolla olisi vielä elämän tarkoitusta????
Minun voimani ovat ehtyneet.Paluuta entiseen ei ole koskaan.Aikansa tämä vie ja antaa mennä aikaa.Sitten kun olen suruni surrut niin jatkan elämistä,kaipuu,ikävä ei häviä koskaan.
Syksyn jatkot !!!!!
- Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksatuulapirkko
- Re: Kun yksin ei enää jaksamarjukka5
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksanina
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksasyövästä parantunut