Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kun yksin ei enää jaksa
En tiedä olenko yksin ajatuksen kanssa, mutta jotenkin ajattelen että lapsen suru ei ole niin "tärkeä" tai vakasti otettava asia kuin esim. lapsen tai puolison menettäminen. Olen tuuminut asiaa tähän asti siltä kannalta, että ettei minulla ole menetys ole ollu niin suuri ja tädit ja isi tekevät sen suurimman surutyön, enkä minä. Vaikka asian ei pitäisi olla näin. Tässä maailmassa muutenkin asioiden sureminen "pitkään" (vuoden jälkeen) tuntuu olevan liikaa joillekkin tutuilleni; taasko se alkaa synkistellä! Asiaa ei tosin helpota ettei kavereistani ole kukaa vielä ketään menettänyt.- Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksatuulapirkko
- Re: Kun yksin ei enää jaksamarjukka5
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksasyövästä parantunut