Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kun yksin ei enää jaksa

Rakas ystävä,olen pahoillani äitisi poismenon johdosta vaikka siitä on jo "niin kauan".Ikävä kyllä en osaa sanoa,neuvoa sinua mutta ymmärrän tunteesi.Minäkin olen aivan yksinäinen surun kanssa.Oletko mennyt juttelemaan mielenterveystoimistoon,diakonitoimistoon tai kävitkö paikkakuntasi sururyhmässä?Mielenterveystoimistossa tietty vaan työnnetään mömmöjä et syö lääkkeitä joka minusta ei oo hyvä ratkaisu koska ne vaan turruttaa mutta ei poista ikävää ja pahaaoloa,tiedän mistä puhun.Onko sinulla perhettä,sisaruksia,sukua?Vaikka eihän niitäkään,nekään voi auttaa jos ikävä vaan on.Onko sinulla mennyt kokonaan toimintakyky?Jaksatko suoriutua jokapäiväisistä toiminnoista?Käytkö työssä?Minulla suru on niinkin lähellä kuin kuukausi sitten äiti kuoli ja minusta tuntuu että en jaksa eikä ajatukset ole muualla kuin äidissä,vaikka pitää ajatella lastakin.Mutta en väheksy sinua,älä luule,ymmärrän sinua.Luulen että minullakin menee TODELLA kauan ennenkuin selviän tästä surustani.Jos haluat niin kirjoittele minun nimimerkille niin vaihdetaan ajatuksia.Olet ajatuksissani koska ymmärrän sinua.
nina | 9.8.2007 klo 18:23:00