Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kun yksin ei enää jaksa
Mulla on nyt taas niin kauhea olo. Miten jaksan auttaa muita, kun oma pää on niin sekaisin...miten elämä voi olla näin vaikeeta. Joka puolelta tulee jotain rankkaa niskaan. Oon jotenkin aina uskonut siihen, että kaikella on tarkoituksensa, mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa tuntua aika vaikealta...isän elämä on tosi sekaisin, enkä osaa auttaa sitä. Päinvastoin, isä loukkasi mua käytöksellään ja sitten sanoin sille liiankin suoraan asioista...toisaalta sain sen viimein hieman avautumaan mulle, ehkä tälläkin siis kaikella on loppujen lopuksi jonkunlainen tarkoitus. En vaan tiiä, miten jaksan...Oon niin väsynyt siihen, että yritän pitää kaikkea kasassa. Kun vaan äiti olisi täällä, niin kaikki olisi helpompaa. Nyt niin monen elämä on särkynyt...Minkä ihmeen takia jonkun elämä päättyy niin kesken? Siihen ei ole vastausta, tiedän. Mutta en vaan voi ymmärtää. Se on niin väärin. Miten joku tauti voikin olla niin salakavala ja lopullinen. Kenenkään ei pitäisi kärsiä semmoisen takia. Kenenkään ei pitäisi joutua niin hitaasti ja kärsien joutua luopumaan elämästään. Tässä maailmassa on niin paljon asioita väärin. Löytyy niin paljon vääryyttä ja kärsimystä, ettei voi edes ymmärtää....- Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksatuulapirkko
- Re: Kun yksin ei enää jaksamarjukka5
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksasyövästä parantunut
- Re: Kun yksin ei enää jaksaviolet