Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Kun yksin ei enää jaksa
Hei Tötty,ymmärrän tunteesi. Itsekin ajattelen kun nään joka puolella hymyileviä kasvoja, että hyvähän noilla on olla tyytyväisiä kun ei ole menettänyt läheistään...etenkin paljon odotettua aiemmin. Mutta kai jokaisella on oma ristinsä...
Teen itse parhaillani surutyötä. Isäni kuoli kaksi kuukautta sitten maksasyöpään, vain kolmen kuukauden kuluttua diagnoosista. En ole vieläkään tajunnut kunnolla, että tällaista voi tapahtua, että menettää rakkaansa yhtäkkiä. Itku on alkanut hellittää, mutta mulla on vaikeuksia keskittyä arkipäivän velvollisuuksien hoitamiseen enkä tahdo päästä aamulla sängystä ylös. Halaan ja pussaan isin kuvaa päivittäin ja muistelen häntä, se lohduttaa!
On raskasta seurata rakkaansa muutosta - fyysisesti ja psyykkisesti. Täytyy vain ajatella, että se kuuluu siihen sairauteen. Ja kuolema kuuluu elämään. Tärkeintä on antaa rakkautta ja hellyyttä, jotta rakkaalla on hyvä olla ja itsellekin jää hyvät muistot viimeisistä ajoista.
Siinä tilanteessa missä äitisi on, olisi tärkeintä valmistautua lähtöön. Haluan rohkaista Sinua sillä tiedolla, että eron ei tarvitse olla ikuinen! Lähetin alla olevan viestin eräälle sururyhmän keskustelijalle ja laitan saman viestin tähän sinulle. Toivon, että äitisi kuuluu jo Jeesukselle tai haluaa tehdä ratkaisun nyt ja toivoa on niin kauan kuin on elämää :)
Kaiken surun keskellä meillä on lohdutus. En tiedä oletko samaa mieltä kanssani, mutta haluan rohkaista sinua omalla uskollani ja näkemykselläni. Uskon iankaikkiseen elämään, siihen, että kaikki Jeesuksen omat perivät iankaikkisen elämän taivaassa. Kuoleman jälkeen mennään paratiisiin ja vasta Jeesuksen tulemuksen jälkeen taivaaseen. Jos äitisi kuolee uskossa Häneen, hänellä on sen jälkeen erittäin hyvä olla ja hän on täysin tietoisessa tilassa paratiisissa (muistaa sinutkin :) - enemmän elossa kuin täällä maan päällä eläessään ja odottelee, että näkee sinut sitten joskus...ehkä 50 vuoden päästä, joka hänelle on vain humaus, koska paratiisi ei ole sidottu aikaan!
Eräs mies kertoi kerran kuinka Jumala oli yöllisessä näyssä vienyt hänet käymään paratiisissa. Hänelle oli esitelty 27 v. nuori mies ja sanottu, että tämä on hänen poikansa. Mies vastasi, että kaikki hänen lapsensa ovat elossa, joten se ei ole mahdollista, että tämä mies olisi hänen lapsensa. Mieheltä kysyttiin, muistiko hän kuinka hänen vaimonsa sai keskenmenon 27 vuotta sitten? Kyllä, mies vastasi. Tämä on se lapsi, hänelle vastattiin. Hän oli kasvanut taivaassa samaa tahtia kuin olisi kasvanut täällä maan päällä ja hänelle oli myös annettu oma nimi.
En voi vakuuttaa sinulle, että kertomus on totta, mutta ainakin itse uskon niin. Tuo mies kertoi näkyänsä ainakin tunnin verran yleisölle ja minusta hän oli vilpitön puheissaan.
Ainakin tiedämme, mikä on totta Raamatun sanan mukaan ja siihen voimme luottaa. Se tarkoittaa sitä, että ero äitiisi ei tarvitse olla ikuinen, mikäli haluat saavuttaa saman päämäärän (uskomalla Jeesukseen pelastut) ja tiedossa on ikuisuus yhdessä hänen kanssaan, ajattele! Eikä hän siis häviä minnekään, vaan aloittaa ikuisen elämän.
Miksi Jumala sallii lähimmäistemme lähdön ainakin meidän mielestämme liian aikaisin? Mutta meillä on lupa laittaa toivomme Jumalaan ja luottaa, että Hän tietää mitä tekee. Mutta me suremme...koska meillä on ikävä. Ja niin pitääkin surra, sehän osoittaa, että rakastamme paljon. Mutta onneksi saamme lohduttautua sillä, että eron ei tarvitse olla ikuinen. Ehkä se on vuosi, 20 vuotta, 50 vuotta...mutta ei ikuinen!
Toivon sinulle paljon voimia, rukoilen, että tuska rinnastasi lähtisi pois, niin että voisit iloita siitä, että voit vielä olla äitisi rinnalla. Rohkaise häntä pelastuksen tielle, en voi edes kuvailla sitä miten paljon jälleennäkemisen toivo on minua itseäni isäni kuoleman jälkeen rohkaissut ja rohkaisee edelleen. Ilman toivoa en jaksaisi.
Älä anna periksi tai murehdi huomisesta, elämä jatkuu aikanaan. Nyt sinulla on vielä mahdollisuus pitää rakastasi kädestä kiinni. Olet siinä mielessä onnekas minun silmissäni...
Rakkaudella,
Maria
- Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksamiimulainen
- Re: Kun yksin ei enää jaksahelmikuu
- Re: Kun yksin ei enää jaksatuulapirkko
- Re: Kun yksin ei enää jaksamarjukka5
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaUnderworld
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksaIkävä isiä
- Re: Kun yksin ei enää jaksasyövästä parantunut