Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Kun yksin ei enää jaksa

Hei Isla,

Kirjoitit jälleen kerran ihan kuin minun suustani. On niin turta ja tyhjä olo. Eteenpäin pitäisi mennä, mutta ajatukset on vielä niin paljon menneessä....huomaan olevani niin katkera. Katkera sairaudelle, sille suuremmalle voimalle mikä vei äidin pois, katkera siitä, ettei hoidot tehonneet ja siitä, ettei äiti enää ole täällä jakamassa asioita kanssani...olisi niin paljon kysymyksiä, mihin ei vain ole vastauksia.

Oletko Isla jo löytänyt jonkin vertaistukiryhmän? Olen samaa mieltä, että siellä läsnäolijat varmaan ymmärtäisivät vähästäkin, minkälainen olo voi olla kaiken tämän keskellä...

Minäkään en pysty tästä kaikesta perheeni kanssa puhumaan. Sekin tuntuu jo niin kamalalta, että välillä ollaan "kuin mitään ei olisi tapahtunut", asiasta puhutaan niin vähän...kaikkien sisällä varmasti myllertää, mutta välillä ahdistaa kun toisista sitä ei näe. Kuin elämä jatkuisi niin helposti, vaikka vaikutan itse ehkä heidän silmissään aika samanlaiselta...on kuitenkin niin paha olla. Välillä toki on helpompaa ja varmasti monet ihmiset näkevät minut hymyilevänä ja iloisena -eivät osaa aavistaakaan mitä kaikkea on meneillään. Aika vaan menee eteenpäin, ja nyt pitäisi jaksaa kaikki koulujututkin, mutta tuntuu että jollain tasolla olen ihan jumissa.
violet | 13.9.2007 klo 23:45:51